Kävi hassusti. Menin Elinan sisarentyttären Liisa Hietasen näyttelyä katsomaan sinne Galleria Sinneen Iso-Roban ja Annan kulmaan. Kello oli 11, mutta ovi vielä kiinni. Näin jonkun kuvaavan sisällä keskittyneesti jotakin. Rynkytin, mutta tyyppi ei hievahtanut. Johan filmaa keskittyneesti teoksia, eikö muija voisi jo lopettaa ja tulla avaamaan?

Vasta kun kaveri tuli kadulta vähän myöhässä avaamaan ovet, huomasin että se valokuvaaja oli juuri se Liisan virkattu taideteos. On ollut tytöllä virkkaamista, pattereita ja vessaa myöten. Liisa on läytänyt oman tyylinsä, vaikka Hesarin kritiikissä viitataan myös Kaija Pavun virkattuun poliisiautoon Kiasmassa. Kumpi lie ensin idean keksinyt vai tuleeko malli muualta? Liisa joka tapauksessa virkkasi sen hurmaavan opettajan Taidehalliin vuosia sitten. Arjen pehmentäjä, kotoisen lämmön tuottaja. Hauskaa kun Hannelen tytär näin menestyy. Näyttely nähtävissä ensi sunnuntaihin saakka.

Kun palasin taas Kyröön, oli ilo poiketa päiväkahveille Soinilan tontin naapuriin Fischereille. Alkuaan se on Nyströmin maista erotettu apteekkari Kytöniemen huvila, nyt hienosti laajennettu. Sitä on tullut vain järveltä katselluksi, nyt nähtiin hienot maisemat terassilta. Saara ja Artsi olivat mukana, paljon puhuttiin muun ohessa hyvästä naapurista ja ystävästämme Aamusta.

Ajeltiin vielä samaan hengenvetoon Sastamalaan Pyhän Olavin hienoon kirkkoon, missä oli Greogorianan barokkikonsertti, esiintymässä kansainvälinen yhtye Meridiana. Jo istuminen kirkon parvella vaikuttavan kuvituksen ylisillä, esteettömän akustiikan tavoitettavissa on elämys. Lisäksi pidän vanhasta musiikista, sen monitasoisesta ja dynaamisesti etenevästä rikkaasta rytmiikasta ja pehmeän salamyhkäisestä soinnista. Corellia, Vivaldia, Händeliä, Telemannia, paria oudompaa (Rebel, Prowon) soittelivat loistokkaasti. Nautinnollinen vilkkaan kesäpäivän päätös. Ja voisiko kirkko enää upeammalla paikalla sijaita.