Pälkäneen Laitikkalaan, mistä on hyviä muistoja kolmen vuoden takaa. Ei pettänyt nytkään. Puhuin täpötäydessä kirjateltassa – rakkausromaaneista! Tarkemmin sanoen täyttymättömien rakkauksien sankareista. Esillä lähinnä Ahon, Huovisen ja Orhan Pamukin teoksia (Viattomuuden museo), viittauksia myös Waltariin ja Sillanpäähän. Uudempiin en tohtinut tarttua, olen vähän pudonnut kelkasta, pitäisi tiivistää lukemista.

Mutta tunnelma teltassa tiivis, vaikka sade ropisi välillä rankasti kattoon. Paljon kysymyksiä ja puheenvuoroja. Nolostuttavan hyvä tilaisuus, mistä sain anteliaita kiitoksia. Kirjateltan aktivisteja palkittiin. Jatkot energisen kulttuuridaamin Vappuliisan luona joen rannassa, minkä vaiheilla on filmattu Valentin Vaalan Ihmiset suviyössä ja Claes Olssonin Rajajoki. Tarjoiltiin vaikka mitä ja lauluakin kuultiin. Uusi kulttuurisihteeri on tehnyt gradunsa Sillanpään Ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden filmatisoinnista, mikä sattuma. Kiva tavata Seppo Hovi ja Sinikka pitkästä aikaa, muitakin tuttuja eri tilaisuuksista. Mukaan laitetut herkut täyttivät auton takapenkin.

Laitikkalan ainutlaatuinen kulttuurikylä kunnostautui jälleen. Kaija Turunen oli pääemäntäni, jäämässä toimestaan eläkkeelle, mistä syystä trubaduuri hänelle kauniisti lauloi. Jatkoin Helsinkiin kovasti ylentyneenä.