Siitä on kohta neljännesvuosisata kun riensimme Elinan kanssa Porin jazziin, Ain’t misbehavin oli niin merkittävä tapaus, että se oli koettava. Sitten koko juhla on jäänyt omien tapausten jalkoihin. Ja nyt taas Poriin!

Sinne veti kyllä tietokirjallisuus ja luvattu keskustelu Jukka-Pekka Pietiäisen kanssa Areena-lavalla. Vilkasta ja helteistä oli torilla ja areenan liepeillä, väkeä sellusi edestakaisin ja niitä riitti lavan reunalla kuuntelemaankin, kun Jukka-Pekan kanssa sanailimme lähinnä viimeaikaisista elämäkerroista. Tietokirjailijat ry:n aktiivinen nokkamies on hyvin oivaltanut Porin näkyvyyden ja kuuluvuuden; täällä juuri pitää olla, jos haluaa huomiota tietokirjallisuudelle. Puhutaanhan siellä kaikkea muutakin, politiikkaa ja liikennettä, on kansalaisjärjestöjen kojuja vieri vieressä, joten jazz on levittäytynyt tehokkaasti kaikille kuviteltaville alueille.

Nautimme jutun päälle vankan lounaan läheisessä Torerossa tukeaksemme Espanjan taloutta, ellei muuten niin symbolisesti. Tuntui olevan suosittu paikka, vaan kohta tungos Porissa hellittänee. Lähellä oli myös Suomalainen kirjakauppa, joka tarjosi niin hulppeita alennuksia, että mukaan tarttui iso kassillinen arvotavaraa: kahdeksan kunnon kirjaa neljälläkympillä.

Vielä vaeltelin hiukan rantamilla, kuuntelin yhden naissolistin tunnelmointia ja jouduin Iltalehden Juha Veli Jokisen kynsiin, saas nähdä mitä siitäkin taas seuraa. Piipahdin myös kaupungin vastaanotolla, mikä oli sikäli turhauttavaa, etten jaksanut syödä notkuvasta pöydästä enkä voinut juoda viiniä. Autolla leppoisasti kotiin ja saunaan, tunnin ajomatka. Miksi emme käy useammin Porissa? Ja miksi kaupungin komea nimi Björneborg on lyhentynyt tyhmästi vain Poriksi? Karhu on suojelusjumalansa (Deus Protector), kyllä sen pitäisi nimessäkin esiintyä.

Katselimme vielä hienon elokuvan Venus, Peter O’Toolen kaiketi viimeinen roolityö, hyvin vaikuttava. Tällaisia äijänrahjuksia olemme pian itse kukin, mutta ei vielä!