Aamun uutinen kuin suoraan eilisestä 2012 Olympiaseikkailusta: turvatoimista vastaava firma ei saa tarpeeksi turvamiehiä kisoihin. Ian has again a difficult problem. Kuvaus viedoneuvottelusta oli taas pudottaa tuolilta.

Olympiakuume nousee muutenkin. Teeman eiliset dokumentit Helsingin kisoista 1952 todella kiintoisia, ainakin minulle ennen näkemättömiä väläyksiä ja lajeja, avajaisetkin väreissä. Muistan Zatopekin saapumisen maratonportista, olimme perheen kanssa etukaarteessa, täytin juuri 7. Faija katseli Emilin ja Danan suudelmaa kiikarilla eikä antanut sitä muille. Myös esteratsastusta katselimme, mutta se meni osaksi piloille mutsin sääliessä vikuroivia ja kaatuilevia hevosia.

Jotensakin uusi tieto oli sekin, että kisoissa oli niin vähän yleisöä. Kai siitä silloin kirjoitettiin. Turisteja varmaankin pelotti sodista selvinneen kaukaisen maan karu maine. Eikä suomalaisilla ollut silloin liikaa varaa kisaturismiin.

Eilen oli urheilua täälläkin, kun Marja piti pihajumppaa – tosin taas Ylivakerin hallissa, sillä nurmi on edelleen märkää. Osanotto hyvä, venytykset mojovia. Nuorimmat Onni ja Selja innokkaimpia. Taunon ja Riston kanssa taivuteltiin takarivissä.

Kirjoitin loppuun sovituksen Ihmiselon ihanuudesta ja kurjuudesta, nyt vain tarkastelemaan ja parantelemaan. Ensi kesään Myllykolussa tähdätään, jospa tehtäisiin jotakin repäisevää ja täysipainoista. Vähän hauras romaani kääntyi yllättävän iskevästi näytelmäksi, näin kun itse saan yksin sitä arvioida.

Kuka jaksaa kommentoida Suomen vakuuksia? Lisää viihdettä torstaina eduskunnasta, kun edustajia ja virkailijoita simputetaan lomilta täysistuntoon. Viimeksi näin kävi kuulemma puolen vuosisataa sitten. Aikoihin on eletty.

Tänään tulee Sallan perhe, ja hulinat alkavat.