Lehtien lukua sateisena aamuna.

Paperitehtaan johtajan Niilo Hakkaraisen tunnettuisuudesta on osuva kuvaus Hesarissa (Erään insinöörin kuolema). Aamulehdessä on oivallettu kiva näkökulma Vuoreksen asuntomessuille: kadut on nimetty Nobel-kirjailijoiden mukaan! Kukahan näin hyvän keksinnön on siellä ajanut läpi. Minäkin sain yrittää Frans Emilin kadun asujamistoa luonnehtia: krouvin vaatisin ja lähikirjaston.

Saudi-Arabiassa olisi feministeillä kyntämätöntä työsarkaa – näin kun lukee kuvausta siitä donnasta, joka vaati nähdäkseen edes ostamiensa alusvaatteiden värin kaupassa. Autoa eivät naiset vieläkään saa ajaa, mutta Lontoon kisoihin jo muutama sieltä osallistuu, siis edistystä.

Pia Ingström antaa maanantain Hbl:ssä hyviä ohjeita kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäelle. Hyvä kun ministeri laajentaa kulttuurin käsitettä populaarin suuntaan, mutta voisi hän hyvin laajentaa sitä myös korkeakulttuuriin päin. Ingström ehdottaa, että Arhinmäki pistäytyisi yllättäen urkukonsertissa Espoon vanhassa kirkossa! Tuskin tapahtuu.

Loistava oopperakonsertti täällä kirkossa on saanut jälkimaininkeja; muutamaltakin taholta on sitä henkeä haukkoen ylistetty. Lähetin oman lyhennetyn arvioni Hämeenkyrön Sanomiin, saas nähdä mahtuuko lehteen (omaa toimittajaa ei ollut paikalla).

Eihän tämä mitään juhlaa ole viljelijöille, mutta minäpoika viihdyn sateella, joka on hyvä sisäilysää (sana Kristina Carlsonin kolumnista SK viime viikolla). Voi lukea dekkaria sateen ropistessa tai tehdä peräti kirjoitustöitä. Nurmikon leikkasin sateen välissä, mutta muita paineita ei oteta.