Onnenoikku, viisi maalia sisään. Yleensä sössin rankkarit.

Ikämiesten peli-innostus on ilmiö sinänsä. Nuoruudesta ei hennota hellittää. Toinen leviävä villitys on kolmas elämä. Kunniakkaan uran jollakin asiallisella alueella luoneet herrat heittäytyvät eläkkeellä kulttuurin kunkuiksi. Johtavat tapahtumia, maalaavat tauluja, näyttelevät kesäteatterissa. Esimerkkejä on lähellä ja kaukana. Eikä siitä pahaa sanaa.

Paitsi mieleeni palasi Kari Suomalaisen repliikki Huovissavotassa 1979, jolloin festivaalikesä kohosi kuumimmilleen: ”Suomen kansa on selvinnyt sodista, nälästä ja taudeista, mutta kulttuuriinsa se voi vielä hirttäytyä.”

Tapahtumien uranaukaisija, Taaborinvuoren Kivi-juhlat, täyttää jo 60 vuotta, muut yleensä 40, niin myös Myllykolun kesäteatteri. Vaan Savonlinnapa on satavuotias, tosin pitkin tauoin. Kaustisella on koko poppoo käräjillä, mutta soitto vaan soi ja viulut vitkuttavat sinnikkäästi. Tää kansa ei lannistu mistään, ei edes Espanjan pankkikriisistä.

Täällä jännätään iltasäitä, kun autoja virtaa Myllykoluun. Tänään ihmeellisen lempeä ilta, savusaunalla istuttiin pitkään Ylivakerin miesten kanssa, Tuikin perhekin tutustui hyviin löylyihin. Juniorista on tulossa jalkapallomaalivahti, oikealla uralla on siis poika.

Lukekaa Matti Kuuselan terävä juttu Aamulehdestä ennen kuin viette seuraavan lottokupongin!