oli Töllinmäki-päivä. Sitä varten hain Arto Seppälän ja vaimonsa Pirjo Kaukosen aamulla Tampereelta meille kalalounaalle, mistä sitten jatkoimme tapahtumapaikalle. Väkeä taisi kertyä ennätysmäärä, noin 70, joten teema Veikko Huovisen tuotannon vaiheilta kiinnosti. Ja puhuja myös. Tampereelta tulivat Armi Viita ja Risto Järvinen ja taisi olla muitakin pitempimatkaisia. Sekä tietysti vankkaa kyröläistä älymystöä.

Valtteri Yrjölä avasi ja myös lopetti komeasti tilaisuuden vetelemällä tunnelmaan sopivia lauluja ilman säestystä. Meinasi tulla poru kurkkuun, sanoi Pitkokin. Sihteerikkömme Johanna juonteli ja puheenjohtaja Jussi Niinenmaa luki Huovisen lyhyen erikoisen Outo munkki, minkä jälkeen Arto sai sananvuoron ja syvensi käsitystämme kirjailijan muusta tuotannosta. Arto tunsi Veikon pitkältä ajalta ja tuntee teoksetkin, joten varma opas oli asialla. Huovisen vähemmän tunnettuihin naiskuvauksiin hän keskittyi, hyvä niin. On väitetty, että Huovisella ei ole hyviä naishahmoja, ja tätä käsitystä vastaan Seppälä ansiokkaasti väitteli. Lisää sitten aiheesta elokuussa ilmestyvässä kirjassani.

Kahvia juotiin ja korvapuustia syötiin ja nautittiin lempeästä tunnelmasta, kun ei satanutkaan vaikka vähän uhkaili. Arto lahjoitti seuralle Sillanpään teoksen Rippi (1928) ensipainoksena tekijän hauskoin omistuksin Veneskosken Veikolle. Lie ollut hyväkin veikko äfeelle.

Kierrätytin Arton ja Pirjon vielä Myllykolun kautta, missä oli Eemeli menossa laimeahkolle yleisölle, on tainnut sateen uhka karkottaa katsojia. Museoon tutustuimme ja kahvilan ihanat naiset (Liisa, Leena ja muut) hellivät meitä senkin edestä ja lykkäsivät vielä lämpimäisen eilisen hääpäivän kunniaksi. On sitä nyt muistettu. Arton ja Pirjon kanssa riitti puhetta näytelmäkirjallisuudesta ja alan liitosta, jonka viimeaikaiset vaiheet eivät tätä seuruetta yksinomaan ilahduttaneet. Myös kirjailijan asemaa teatterissa pohdimme kokemustemme valossa.

Ohhoh huokaisin, kun olin heittänyt vieraat takaisin Hämeenpuistoon. Nyt koittaa kauan kaivattu vapaus, alkukesän kiihkeät tapahtumat on hoidettu ja edessä on puhtaan valkeita, hehkeän lapisevia almanakan lehtiä.