Jussi Niiranen nyt teki Iltsikaan isohkon numeron parin rivin kommentistani presidenttivierailun tiimoilta Sastamalassa. Tämmöinen juuri kiinnostaa, eivät niinkään päivillä pidetyt ansiokkaat puheenvuorot, joita laajemmin selostin.

Kaupunginjohdon selitykseen sanoisin vain, että tuskin presidentin kanslia kielsi ottamasta päivien toiminnanjohtajaa mukaan presidentin lounasseuraksi. Kyseessä oli pieni mutta vakava kauneusvirhe. Juuri tällaisilla eleillä voidaan palkita ja kannustaa hyvää työntekijää, sivuuttamalla taas lannistaa. Tällaiset vaikuttavat ja säteilevät koko päivien työskentelyilmapiiriin, jossa ylhäältä tulevaa kannustinta on muutenkin ollut niukasti. Tapauksesta käydään näköjään aiheellisesti vihaista keskustelua Tyrvään Sanomien nettisivuilla.

Muuten ymmärsin kyllä, että presidenttipari halusi toteuttaa vierailun matalalla profiililla. Ja semmoisenakin sillä oli suuri merkitys.

Rauha on muuten laskeutunut maille. Aloitin murhaheinäkuun katsomalla kahta dokumenttia televisiosta. Pekka Lehdon seurantajuttu Anneli Auerin tapauksesta ei ollut mistään kotoisin, sekavaa itsensä esittelyä lähinnä ja muutaman sivullisen haastattelua. Sen sijaan Leif GW Persson jäljitti Femmalla huomattavasti selkeämmin vastaavanlaista joskin käänteistä murhatapausta, jossa miestä syytettiin vaimonsa seksuaalimurhasta. Ehkä Lehtokin vielä kohentaa aineistosta kelvollisen dokumentin, vaikka näytti kovasti masentuvan päänaisen saamasta tuomiosta. Puolueeton tutkija?