Sehän oli loistava idea ja toimi kuin… nimittäin se urkuharmonin roudaus kokkopaikalle.

Maila sillä soitteli monet luritukset, me laulettiin ja Sina esitti antaumuksella Hellaakoskea. Harvalla kokkopaikalla on näin korkeahenkistä ohjelmaa, sano. Ja tietysti uljas kokko itse päällimmäisenä, taas se roihahti ilman apuneuvoja yhdellä iloisella tikulla. Ja näkyi kauas ja paloi aikansa. Makkaraa paistettiin. Tohtorismiekalla pidin järjestystä yllä.

Kuten Tauno totesi, Hämeenkyrössä alkaa olla tairetta niin paljo että on vaikee sitä enää sulatella. Aattona avattiin Tarja Auttilan taidenäyttely taas Maisemakahvilan kulttuuriladossa, siellä silmäilimme pariinkin kertaan uudentyylistä tuotantoaan. Lämmitin samalla saunaa parhaaseen kuntoon, ja siitä nautimme ruokailun päälle vieraiden kanssa. Ja sitten sinne kokolle.

Jollakin lailla kaikki sujui levollisesti ja maukkaasti ilman turhaa paniikkia. Hauskat vieraat luovat juhlat kuten hyvin tiedetään. Marja onnistui nieriän laitossa ja muissa tarjoiluissa erinomaisesti, mistä häntä kiittelimme. Iloitsimme parvekkeella ihanteellisesta juhannussäästä. Ja sahti oli tukevaa ja iski päähän kuin metrin halko, kuten Tulonen tuodessaan lupasi. Yhdet saappaat nähtiin suviyössä sojottavan kohden taivasta, mutta siitäkin selvittiin hyvien auttajien voimin. Muilta välikohtauksilta vältyttiin.

Joten kädet ristiin kiitokseksi. Topelius oli aivan oikeassa: oi Herra intoa anna ain’ maatamme rakastamaan! Tänä juhannuksena se olikin hyvin helppoa.

Liitänpä pääsivulle Marjan ottaman tuoreen kuvan ihmisistämme suviyössä.