Olihan turnee Ilmajoelle, tänään illan suussa palattiin.

Johdattelin joukkoa bussissa oopperan aiheeseen, ja moni sanoi, että taustan selostaminen oli kovasti tarpeen elämyksen syventämiseksi. Tämmöisessä retkessä on ilonsa ja vastuksensa, nyt aikataulu osoittautui liiankin väljäksi, mutta mikäs oli aurinkoista iltaa odotella. Sitä paitsi ennen ensi-iltaa oli kaupungintalossa talvisotaseminaari, jossa oli luvannut todistaa samoista seikoista: kuinka libretto Taipaleenjokeen syntyi.

Aterioimme Kestikartanossa, joka on komea rakennus, mutta ilmeisen vaikea pitää ja saada kannattamaan, kun vuokraaja vaihtuu joka vuosi. Suuri avara majoitushuone saatiin piharakennuksesta. Lähinnä ryhmiä siellä palvellaan ruokalan eli entisen renkituvan puolella, ihme ettei kartanoa saada käyntiin kunnon kesäravintolana. Ikkunoista ja terassilta näkee suoraan ooppera-areenalle ja kuulee arvattavasti hyvin.

Itse esitys meni hienosti, ei siinä mitään. Hyvin pysyneet terässä, täyttöastekin kuulemani mukaan edelleen kolmantena kesänä 97%. Musiikkijuhlien talous on saatu kuntoon näiden kolmen kesän aikana ja siirtovelatkin maksettu. Lasse Lehtinen siellä jo verrytteli ensi kesän Kekkosta varten, lehdistöä informoitiin ja näkyvästi uutta juttua markkinoidaan.

Kyröläis-tamperelainen kulttuuribussimme palasi esityksen jälkeen, mutta Eeva-Liisa jäi kanssamme hillumaan. Kävimme kaupungin kokkareilla ja vielä jatkoilla paikallisessa Krouvissa, missä karaoke tietysti kajahteli ja tanssikin sujui.

Tänään kävin vielä tuttuja tapaamassa ennen päiväesitystä ja kuulin hyviä kommentteja serkuiltani, jotka retkeilivät Musiikki-Marjatan peesissä. Hyvä tunnelma jäi, päivä paistamaan, alkutahdit korvaan soimaan, kun ajelimme kotia kohti.

Viimeiset esitykset ensi viikonvaihteessa, sitten on tämäkin talvisota ohi. Paras tunnustus, jonka sain: mies löi olalle kylänraitilla ja kehaisi notta