Kari Häkämiehen kolmas poliisiromaani Poliittinen ruumis on tekijänsä paras, erityisesti taidokkaasti punotun juonen ansiosta. Henkilökuvaus voisi kaivata lisää väriä ja elävyyttä, miksei syvyyttäkin, mutta päähuomio on kiinnitetty erityisesti muutaman harhautusjuonen kehittelyyn, ovelaa kieltämättä. Tapahtumat kiinnittyvät tämän ajan poliittiseen todellisuuteen, kuitenkin niin, että suorat ja helpot yhteydet vältetään. Hyvä yhteiskunnan tuntemus ja paikallistuntemus Helsingissä ja Tampereella lisäävät kirjan mielenkiintoa. Loppuratkaisu onnistui ainakin minut yllättämään.

Sikäli ihmettelen vähän Hesarin kritiikkiä, missä vaadittiin kehiin lisää Häkämiehen vahvuuksia. Miten niin? Pitäisi muka kurkistella eduskunnan saunaan. Eikö lukija huomannut, että teos kulkee hyvinkin läheltä tekijän omia kokemuksia, muutettavat on vain muutettu. Sisäinen pääteema on entisten