Vehreä poutapäivä Hämeenkyrössä. Ihanaa on tänne aina palata. Marjan tulppaanit kukkivat punaisina. Toin hänelle lisäksi ruusun. Nautimme rauhasta ja kauneudesta.

Eipä Suomen tappiokaan meitä murehdituttanut. Hauskaa oli nähdä jenkkien rivakkaa ja tuloksellista peliä. Suomen yletön lätkähypetys sai tervetullutta viilennystä. Ottelun paras välähdys oli Pitko kajauttelemassa Maamme-laulua Ahtisaaren ja Kummolan alapuolella. Pacius tuskin pyöri haudassa. Sen jälkeen tunnelma laski eikä Mattia enää näytetty laulamassa.

Kesä tästä tulee. Kirjosiepponaaras on jo pesän valinnut. Urosta vielä laulattaa.