Herään kuin sadussa kartanon laveassa makuuhuoneessa ja katsahdan tilavalta parvekkeelta Kajaanijokea. Suomi on sentään voittanut Slovakian ja Hollande on valittu Ranskan presidentiksi. Ennustin väärin, varmaan tämä oli silti parempi ratkaisu, aina muutos virkistää. Samoin käy Kreikassa.

Hankkiuduin yhdeksältä Ylen Kainuun studioon ja paukuttelin ajatuksia huumorista, satiirista ja Huovisesta suoraan lähetykseen. Sitten ajoin Sotkamoon tapaamaan paremmassa rauhassa Uti Korhosta ja vaimoaan Leaa. Haasteltiin Utin ja Veikon kalareissuista, metsästyksestä, matkoista Ruotsiin ja Leningradiin ja kahden miehen lujasta ystävyyssuhteesta; kansakouluajoista saakka pitivät yhtä. Vaimo Lea on ollut Hämeenkyrön yhteiskoulussa liikunnanopettajana 50-luvun alussa. Kuka muistaa?

Taas maantielle, kohti Iisalmen, jossa pidin iltapäivällä esityksen Juhani Ahosta hänen nimikkokoulunsa lukiolaisille. Hiiskumatta kuuntelivat nämä fiksut oppilaat.

Ja sitten vaan pudottelin Citikalla viitisen tuntia kotio Villa Viehätykseen, missä kerkisin vielä järvelle ja katsomaan katiskat. Ensimmäiset hauet ilmaantuivat viime viikolla, nyt tyhjempää. Marja oli edustanut meitä Helmin päivillä tuolla vastarannalla. Tulihan ajetuksi toistatuhatta kilometriä, mennessä yövyin sunnuntaita vasten Karstulassa Pirjon luona ja muistelimme vielä kerran Jaskaa ja sen sellaista.

Eikä reissut tähän lopu, huomenna jatkan Tallinnaan. Herätys kello viis.