Veteraanipäivän juhlaa katsoessa kummastutti, että läheskään kaikki puhujat eivät puhutelleet presidentin ohessa myös rouvaa, ei edes juontaja aluksi. Vain emerituskomentaja Jaakko Valtanen esiintyi täysin kunnialla, muutenkin paras puhe, siinä oli veteraanissa ryhtiä. Myös maanpuolustuskurssimme oltermannin Matti Ala-Huhdan juhlapuhe oli asiallinen. Ei kuultu Sillanpään Marssilaulua, mutta onhan sitä saatu kuulla ja laulaa riittämiin.

Illalla näimme viimein Matti Kuuselan näytelmän Koira tahtoo taivaalle Kellaritatterissa. Viimeinen esitys oli samalla näyttelijä Vesa Kietäväisen 25-vuotistaiteilijajuhla. Näytelmä on sympaattinen ja syvämietteinen kuvaus miehen ja koiran suhteesta, laajentaa alkuperäisen Aamulehden muistokirjoituksen filosofiseksi pohdiskeluksi. Jänneväliä oli Epikuroksesta Waltariin ja Neljään päivänlaskuun. Parhaat hetket kirjattakoon koiraa esittäneen Pirjo Leppäsen tiliin. Erityisesti pidin Risto-koiran monologista exmännän eli entisen emäntänsä rakastettavuudesta. Myös koirien taivas oli valloittavasti kuvattu. Nouskoon tästä Kuuselan dramaatikon ura yhä vapaampiin korkeuksiin.

Pitkän tekstin painellutta Kietäväistä juhlittiin työvisläiseen tyyliin, ja sitten nautittiin buffet ja tavattiin monia tuttuja. Soili Markkanen oli viehättävä, vastikään itsekin juhlinut mainiossa roolissaan Waltarin Gabrielin Ulriikana. Puotila porhalsi paikalle kun jo lähdimme ajelemaan kohti Kyrön maita.

PS Kun näytelmässä kritikoitiin kovin ottein kirkonmiestä, muistettakoon että Lauttasaaren kirkkoherra Voitto Viro oli aikoinaan vakuuttunut siitä, että hänen villakoirallaan on sielu ja se pääsee taivaaseen.