Satu Waltari täytti äskettäin 80 vuotta, ja tapauksen kunniaksi on Waltari-seuralla teemaan liittyvä tilaisuus illalla. Siellä minunkin piti vähän puhua, mutta täällä virun edelleen viruksen vankina. Harvinaisen hitaasti tästä nyt toipuukin. Kokosin jo aineistoa ja kirjoitin alkua esitykseeni ja lähetin sen tervehdyksenä seuran edustajille, ehkä saavat pienen lisän ohjelmaan, josta Leena Laakso ja kumppanit muuten varmasti huolehtivat.

Satu Waltarin valitettavan varhain loppunut tuotanto olisi kyllä tutkimisen arvoinen, ja ehkä vielä palaan aiheeseen kunhan olosuhteet kohentuvat. Katselin aikanaan kuuluisan Kahvila Mabillonin vastaanottoa. Varsin elegantti oli Kai Laitisen arvio (HS 14.5.52) ja muutakin kiintoisaa löytyi. Eipä muuta kuin lämpimät onnittelut seuran ensimmäiselle kunniajäsenelle täältä tautivuoteelta!

Aivan umpinainen päivä muuten, haudanhiljaista, lumenvalkeaa. Kukaan ei soita, kukaan ei käy, en näe yhtään lehteä enkä ihmistä koko päivänä paitsi kuvaruudulta. Muutama viesti sentään singahtaa koneelle. Elossa ollaan vaikka vaivoin.