Mistäs nyt tuulee? Juuri kun toinnuin hämmästyksestä eilisen Hesarin komean henkilöjutun johdosta (Eeva-Liisan joutsenlaulusta tuli mediatapahtuma), tänä aamuna oli kahta suurempi syy ällistyä Anne Välinoron hienosta kritiikistä Aamulehdessä!

Näytelmämme on lähtenyt liikkeelle todella onnellisten tähtien alla, kuten Eeva-Liisa äsken puhelimessa tyynesti totesi. Välinoro ennustaa, että Haimelinin Sylviä tullaan katsomaan kaukaakin. Ja mikä ettei tultaisi, onhan se harvinaisen hieno ja sisäistynyt roolityö, jota Anne ansiokkaasti analysoi. Samoin kuin pidän edelleen kovasti Heidi Heralan komeasta Anitasta, jota Anne puolestaan vähän kalseaksi toppuuttelee. Olihan Anitassa taatusti jäätävät piirteensä.

Eläköön nämä ihanat naiset! Muutamat tuttavat ja vieraammatkin ovat ystävällisesti kommentoineet kokemuksiaan. Persana soikoon joskus sitä vain yllättyy myönteisesti. Samalla voi havaita selvän jaon; nämä keskeiset lehdet (Hesa, Al, pääkaupunkiseutu muutenkin) ymmärtävät näytelmän oivallisesti, mutta loitompana maakunnissa (TS, SK, ESS, Ilkka) ovat kovin asenteellisia ja vähätteleviä. Mutta elävän esityksen tuntee siitäkin, että kritiikit menevät railakkaasti ristiin.

Nyt on tätä aihetta hehkutettu riittävästi ja voimme keskittyä täällä maalla sakean lumipyryn ihailuun, lueskelemaan (ladut ummessa) sekä odottelemaan iltapäivällä tarjottavia blinejä. Olkoon rauhan ja levon päivä tää helmikuinen Elma.