Mikä hohtavan valkea pakkasaamu, kun äänestämisen jälkeen jaloittelimme Eiran rannassa. Juhlapäivä kaikessa sydäntalvisessa komeudessaan.

Lähdettiin junalla Turkuun ristiäisiin. Älkää herran tähden matkustako junalla ainakaan talvella, ellei ole ihan pakko. Menomatkalla kolkutettiin vanhalla varalle vaihdetulla pikajunalla, joka oli lämmitetty saunaksi. Myöhässä vain 45 minuuttia. Paluumatkalla veturi hajosi kohta Kupittaan jälkeen, odoteltiin seuraavaa junaa toista tuntia ja harpattiin kiskoilta siihen. Myöhästymistä kertyi tunti ja vartti.

Pääasiat saatiin kuitenkin hoidetuksi. Kastetilaisuus Tuomiokirkossa herkkä ja liikuttava, Sallan ja Herkon toinen lapsi otettiin kristikunnan piiriin. Meidän Aino oli Saima Ulla Albertan sylikummi, Heidi luki tekstiä. Saiman nimellä komeat perinteet sekä Snellmanin lehdestä että Nyströmin suvusta: yksi esiäideistä Suomen ensimmäinen Saima. Marja jäi sinne kahvittelemaan ja lapsia hoitelemaan, kun minä porhalsin pikaisesti takaisin junalle edellä kerrotuin seuraamuksin.

Mutta ehdinpä viimein poiketa asemalta Finlandia-taloon kuulostelemaan ja katselemaan uuden presidentin juhlintaa. Junaan sain prosentteja tekstiviesteinä, selvä peli alusta saakka. Niinistön ylivoima oli koko ajan odotettua luokkaa, eikä monien toivomia yllätyksiä tapahtunut, ellei yllätys ollut suuri se, ettei yllätystä tullut. Tyyni tyydytys valtasi mieleni. Sauli Niinistö on paras, varmin, lujin ja harkitsevin presidentti mitä ajatella saattaa.

Sitten on kommentaattorien vuoro pulista mitä mielessään kehittelevät, mutta pääasiaa eivät voi muuksi muuttaa. Kansa valitsi viisaasti. Uusi kiinnostava aika koittaa tasavallassa.