Hienoja ehdokkaita, voihan olla että heitä tulee kohta ikävä. Kuinka ovatkin kestäneet pitkän prässit ja keskustelleet vilkkaasti. Tämäniltainen oli hyvin asiallinen ja kattava. Jokin kohta jäi silti uupumaan.

Kävin nimittäin hakemassa pohjaa Maanpuolustuskurssin tilaisuudesta, missä Martti Ahtisaari esitelmöi Suomen turvallisuuden pehmeistä ja kovista haasteista. Kokenut sovittelija tarkasteli maailmaa varsin monipuolisesti ja luetteli tuttuja uhkatekijöitä. Oli hänellä myös avaus henkilökohtaisen vastuun suuntaan itse kullekin koskien terveydenhuoltoa. Mutta jatkokeskustelussa Ahtisaari pamautti suorastaan kärsimättömän määrätietoisesti tunnetun Nato-kantansa pöytään ja ihmetteli, ettei näin selvää asiaa meillä ymmärretä tai tahdota tunnustaa: että Suomi kuuluu kaikkiin läntisen demokratian järjestöihin, myös Natoon. Sen syvempiä turvallisuuspoliittisia perusteluja ei saatu.

Sitten olivatkin tästä varsin kaukana kaikki ehdokkaat illalla keskustelussa. Väyrynen yrittää vieläkin vängällä pakkosyöttää Natoa Niinistön kurkusta alas. Keskustelu kulki niin toisella tasolla, että joutui ihmettelemään, tarkastelevatko entinen presidentti ja rauhan nobelisti sekä nämä ehdokkaat kuin myös valtaosa kansasta ylipäätään samaa maapalloa. Minähän en osaa sanoa tähän juuri mitään, mutta näin syvä kuilu kantojen välillä ihmetyttää.

Onko muuten havaittu, että näissä vaaleissa Tarja Halosen perintö näyttää kärsivän roiman tappion: sekä hänen poliittinen kotinsa demarit että sukupuolensa kiikkuvat kaikkien gallupien pohjilla. Toisaalta on arveltu, että Halosen suvaitsevaisuusperintö liukuukin pikkuhiljaa Haaviston laariin.

Oli toisaalta kiva huomata, että kokeneet kommentaattorit, niin poliittiset kuin Anja Snellmankin, noteerasivat Sari Essayahin vaalin positiiviseksi yllättäjäksi. Kun aluksi toimittajat rutiininomaisen ennakkoluulon vallassa ohittivat hänen fiksut ja eloisat puheenvuoronsa. Eihän nyt joltain kristityltä muijalta voi mitään odottaa. Samaa mieltä kuin Anja: Sarista vielä kuullaan.

Vaalit klonksukoot omalla painollaan. Koiviston ulostulo oli kiinnostava ja paikallaan, varmasti presidentin valtaoikeuksia taas uudestaan lähitarkastellaan, kun valitaan aktiivinen, asioihin puuttuva presidentti. Sitä odotellessa.