Mukavaa keinahtaa suoraa tietä bussilla kirkolta Helsinkiin. Tämän mahdollisuuden kekkasin aika myöhään, ennen tulin aina Tampereelle autolla ja sitten junalla. Nyt auto saa levätä rauhassa, eikä junista tiedä kuinka kulkevat. Alkumatkan voi lukea lehtiä, sitten torkahtaa ja Hämeenlinnasta eteenpäin Haanpään juttuja. Samaa soittoa koko matka.

Istuin taas arkistossa ja kuuntelin hauskaa kirjailijahaastattelua. Sitten Kosmokseen, missä tapasin nousevan baritonin Valtteri Torikan; erittäin kiintoisa keskustelu oopperan ja Sillanpään vaiheilta. Johan alkavat nuoretkin huomata mitä mahdollisuuksia aihe tarjoilisi.

Vielä kipaisu Waltari-seuran tilaisuuteen Töölön kirjastoon. Professori Matti Kassila (88) oli vetreässä vedossa, kertoi tuttuja juttua Palmuistaan, mutta aina niitä kelpaa kuunnella. Tuon järjen kun säilyttäisi samaan ikään. Lisävaloa aiheeseen toivat Hasse Walli ja Sakari Warsell tarkastelemalla Kassilan elokuvien musiikkia, säveltäjiä, äänitekniikkaa jne. Istuttiin vähän vielä jatkoilla Janoisessa Lohessa. Hyvä ilta.

Ehdin kotona nähdä jälkihenkosia vaalikeskusteluista, melko virkeää näytti olevan. Laittomista lakoista intettiin. Mitäs sitten lakeja laaditaan, jos niiden rikkominen oin yhteiskunnallisesti hyvin suositeltavaa. Niinistön kannalla ja Aarnion, joka aiheesta kirjoitti ansiokkaasti Aamulehdessä. Ehdokkaita arvioidaan edelleen ulkoisen esiintymisen perusteella (onko pirteä, sanavalmis, uuvahtanut, aktiivinen, kuivakka, mairea jne.) ja hyvin harvoin heidän sanomistensa ja esittämiensä asioiden perusteella. Niitäkin sentään kuullaan. Mutta mehän elämme huomiokulttuurin ja pintajulkisuuden pääsemättömässä kehässä.