Lumisade jatkui koko päivän. Vaikea kuvailla puhtaan valkeaa maisemaa, puut kuin pumpuloitu, joten en yritäkään. Hiihto iltapäivällä sujui tahmeasti umpihangessa, mutta näkymät korvasivat.

Pekka Haavisto on fiksu ehdokas, tyylikäs ja tietäväinen, maailmaa tunteva. Olkoon pehmeä ja vihreä ja homo, ei tunnu haittaavan, vaikka varsinaisesti presidentin ominaisuuksiin näitä ei ole ennen liitetty. Pitäisikö johtajan sittenkin olla luja ja karu ja kansallisesti itsekäs?

Kun tulin viime kesänä Sastamalassa sivunneeksi vihreiden kaunokirjallisuuden tuntemusta, Pekka on pariinkin otteeseen kuitannut hauskasti. Olisi helppo kannattaa Haavistoa, tosin opillinen suoritus on jäänyt puuttumaan. Sama vika Biaudetilla ja Arhinmäellä. Onkin paljon opintonsa heittäneitä ehdokkaissa näissä nuorissa. Eikö siis riitä pitkäpinnaisuutta? Politiikassa pärjää muilla avuilla, suulla ja supliikilla.

Niinistö nyt on niin ylivoimainen, ettei kannata uhrata ylimääräistä kannatusta. Saattaa mennä kerralla läpi. Erittäin vakuuttava oli illan tentissä, tiukka juristi, jämerä kamreeri, jollaisia Eurooppa totisesti tarvitsee. Ahneuden ja tekemättömyyden vastaisuus tervehdyttäviä teemoja. Kuka vielä sanoo, että Niinistöstä ei saa selvää? Vika on tällöin kuulijan vastaanottolaitteistossa.

Toimittaja Auvisen pikkuilkeilyt jäivät suutareiksi. Paras oli kahdenkymmenen vuoden takaa esiin kaivettu perheensisäisen raiskauksen juridinen kannanotto. Kuulunee presidentin tehtävien ydinalueeseen?

On ihailtava kaikkien ehdokkaiden kestävyyttä. Miten ihmeessä jaksavat päivästä ja illasta toiseen vastata tyhmiin ja fiksuihin kysymyksiin. Aina on harjattava puku ja vedettävä kravatti kaulaan, kammattava tukka ja muistettava hymyillä ja hiukan vitsailla. Hiton rasittavaa, luulisin. Vielä puolitoista viikkoa. Toivon tosiaan, että homma ratkeaisi kerralla. Katsojankin kestävyyttä koettelisivat samoja kierroksia pyörittävät jatkokeskustelut.