Tampereen teattereita kilpailutetaan tavan mukaan, ja Anne Välinoro huomaa Aamulehdessä että TTT on taas TT:n edellä taiteellisesti ja yleisön suosiossa. Näin on ollut lähes aina toisen maailmansodan jälkeen. Kummankin teatterin historiat kirjoitettuani vahvistan, että tämä on vahva perinne lehdistössä. Aamulehti piti jo Veistäjän aikaan työväen puolia Salmelaisen johtovuosista alkaen. Olisiko Rauli Lehtosen alkukausi ja West Side Story ainut vaihe, jolloin TT paistatteli jonkinlaisessa arvostuksessa.

Katsoimme tässä pyhien painikkeeksi TT:n musikaalin I love you because, eikä se mikään ihmeteos olekaan. Vähän kuin annos lipeäkalaa: hulahtaa kevyesti, sulaa nopeasti eikä jätä ihmeempää jälkivaikutusta. Mutta eri mieltä olen kuin Välinoro siitä, etteikö siinä olisi sanomaa. Onhan siinä kohottava message: ei pidä paneskella ilman rakkautta. Nuoreen yleisöön se tuntui uppoavan aika hyvin.

Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että suppeahkon otantani perusteella TT-Frenckellin Hiiriä ja ihmisiä on taiteellisesti parasta teatteria Tampereella.

Tv viettää Meriluoto-viikkoa, mutta en saa katsotuksi uudelleen niitä putoavia enkeleitä, siinä määrin teennäisesti yhdistetty tytär-äiti rooli kiusaa. Tommi Korpelan tulkinta Viidasta on kyllä komeaa nähtävää ja kuultavaa.

Vietin loppuiltaa sen sijaan Tshaikovskin (Pateettisen) ja Dostojevskin (Muistelmia kuolleesta talosta) synkässä seurassa. Kun lukee riittävän kurjasta kärsimyksstä, oma elämä alkaa tuntua peräti valoisalta.