Sittenkin painui vasta pystytetyn kevytautotallin seinä sisään puolisen metriä, mutta vaurio korjattiin Taunon neuvoin muutamassa hetkessä. Siinä ainut tuntuva myrskyhäiriö. Sillanpääntien varrella on kaatunut muutama kuusi, Ylivakerin mettästä kuulemma viitisenkymmentä runkoa. Norjan rannalta on nousemassa vielä uusia tuulia.

Kun omat aamujuontajat vetävät vielä joululonkkaa, onkin kiintoisaa katsella FST5:n kautta Ruotsin aamutunnelmia. Ovat vähän vakavampia kuin meillä, vähemmän viihdettä ja ruokaa, enemmän pohdintaa. Vai tuntuuko vain siltä näinä totisina aikoina.

Westön romaaniin perustuva sarja parantaa edelleen. Tässä tuli suorastaan eleganttia 20-luvun kuvausta, mukana sodan mustat varjot. Olen kai lukenut kirjan kiireessä ja huonosti, en läheskään muista sen monitasoisuutta, josta sarja muistuttaa.

Kaikessa rauhassa luen sen sijaan Dostojevskia, joka on vallannut sijan uudemmilta joulukirjoilta. Siitä ei pääse irti. Martti Anhavan jälkilause Köyhään väkeen on valaiseva. Merkitsen muistiin kirjailijan aikalaisen ja ystävän Valerian Maikovin ajatuksen, joka osuu romaanin ytimeen: