Ei pahoja myrskytuhoja, ei edes sähkökatkoksia. Ollaan onnellisessa segmentissä keskellä Pirkanmaata. Kaksi kuusta on kaatunut saunatontilla, nekin vaarattomasti. Toinen konkelossa, tarvitsee Taunon varmaa taitoa. Seurataan myötätuntoisesti muualla myrskyn tuhoissa sinnitteleviä talouksia.

Dostojevskilla tuhot kohdistuvat ihmisten sisäiseen maailmaan. Karamazovista jää vaivaamaan, pitikö siihen tulla jatkoa. Kaikki jää tässä avoimeksi, vaikka muoto sulkeutuu. Dmitri tuomitaan syyttömänä, mutta toteutuuko pakosuunnitelma? Ja mitä sen jälkeen? Tästä puuttuu Rikoksen ja rangaistuksen suuri sovitus. Perusteellisia rikosromaaneja molemmat. Sanottava tulee kyllä liiankin monisanaisesti selväksi, mutta onko romaani teema tosiaan