Onko sovittu ja mitä? Pitävätkö sopimukset? Vakuusrahasto rakentuu, ilmastonmuutosta torjutaan. Voiko maailmaa säädellä sopimuksilla? Kuinka usein ne ovat pitäneet. EU ei ole pitänyt entisiäkään, kuinka nyt uusia? Markkinat ja luonto jylläävät omaa tahtiaan. Olkaamme terveesti kyseleviä ja hämmentyneitä.

Kuluneesti sanoen maailma on murroksessa. Parhaiten se näkyy Venäjällä. Mielettömän suuria mielenosoituksia entiseen menoon verrattuna. Arabimaailman kumousliike jatkuu nykäyksittäin. Kun vanhat saadaan vallasta ryhdytään kumoamaan uusia valtiaita. Vesi virtaa vuorilta, se voi paisua maailmanpoliittiseksi tsunamiksi.

Tukholmassa katutaistelua, Moskovassa kansanjoukot liikkeellä, Oslossa paukkui ja ammuttiin ihmisiä. Vain täällä Helsingissä on jäätävän rauhallista. Eletään kuin herran kukkarossa. Kun kuljeskelin vähän Vanhan ylioppilastalon myyjäisissä, aivan iloisesti siellä tungeksittiin ostelemassa joulurihkamaa. Marja todistaa samaa Tuomaan markkinoilta. Ei kosketa vielä meitä suuri maailmallinen kapinamieli.

Kirjallisuuskin reagoi pikkuhiljaa vallitsevaan kuminaan, vielä kaukaiseen. Sisäänkääntynyt kuvasto avautuu natisten. En ole paljon lukenut, mutta runouden puolella ainakin Juha Vakkurin Keisari, tuhka, tulevaisuus Likeltä heijastelee juuri käynnissä olevia prosesseja. Kantaaottava runous ei ole muodissa, vaikuttaminen tuntuu mahdottomalta. Hyvä kun joku yrittää.

Samalla kun ilmastosopimusta ihmetellään ja Suomen metsät ovat kuulemma sidottu nykyiseen alaansa sakkojen uhalla, tätä armasta isänmaata kaivetaan ja louhitaan kiihtyvällä vauhdilla. Kaivosala on kasvava bisnes, mutta eikö mikään liike puolusta maiseman eheyttä. Edes muodon vuoksi. Ei tietenkään, kun talous ja työllisyys ovat vaakakupissa. Taivalvaaran ympäristöongelmat hälyttävät. Mutta siellä vaan kaivetaan lisää. Eletään kuin Rovaniemen markkinoilla.