Hyvä kirjallisuuskeskustelu radiossa: Taina Haahti ja Arto Kivimäki puhuivat taloudesta ja tyydyttävästä elämästä lähtökohtana Xenofonin teos. Vanhat totuudet tuntuvat pitävät kutinsa: taloudenpito on hyvin yksinkertainen asia, siitä on vain kikkailemalla ja ahnehtien tehty monimutkainen ja tuhoisa. Palattiin perusasiaan, rahatalous on vain välttämätön väline jotta voimme elää hyvää henkistä elämää. Kuka tätäkään enää muistaa. Kuten Haahti totesi, ahneudesta on tullut hyve, taloudesta itseisarvo. Presidenttiehdokkaista Niinistö on puhunut toistuvasti samaan sävyyn. Seppo Puttonen johti pätevän keskustelun.

Henkisestä elämästä puheen ollen, aloitimme varovasti tutustumisen Musiikkitaloon sieltä alakerrasta, Sonore-salista, missä oli kuultavissa Sibelius-Akatemian nousevien laulajien italialaisia ooppera-aarioita. Laadukas kimara. Päivi Niskanen ja Juha-Pekka Mitjonen jäivät mieleen. Ties vaikka olisimme tulevien maailmantähtien äärellä. Väliajalla tapasimme Keijo Virtamon, vanhan musiikin tietomiehen, edelleen täydessä trimmissä. Talosta saimme vasta alustavan käsityksen, vähän jyrkältä ja harmaalta vaikuttaa. Pääsalissa oli Suomen Pankin tilaisuus, juhlapukuista väkeä aulan täydeltä. Raha ja taide kohtaavat eri kerroksissa.

Ottihan radio sentään Ahon esiin Lukupiirissä, missä käsiteltiin kolme tuntia Papin rouvaa. Oli vähän vaikeuksia kun piti sitä kuunnella ja katsella samaan aikaan Nobel-juhlia Tukholmasta, tallentaa vielä Sibeliuksen viidettä. Tomas Tranströmeristä tuli vaimea ja kunnioittava dokumentti päivällä vitoselta, hermeettinen lyyrikko. Jaksoi sentään juhlaansa. Ahon romaanista keskusteltiin monipuolisesti ja suurin piirtein asiallisesti. Sen voisi täydentää, että onhan Aho kirjoittanut yhden täyspitkän näytelmän Tuomio. Unohtunut teos, mutta Panu ei ollut ainoa näytelmäkoe. Hiidenkivessä alkusyksystä kirjoitin Ahon draamallisesta kunnianhimosta, joka ei täyttynyt. Hauska oli kuulla Minna Kettusen ääntä Väärnin pappilasta, ja Ronkan Yrjökin sinne jotain ärähti Hämeenkyröstä.

Kuultiin että Aholla on lukijoita, hyvinkin valppaita ja perehtyneitä. Ellin ratkaisut herättävät edelleen mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ymmärtäjiäkin löytyi, vaikka nykynainen herkästi tuomitsee hänet tahdottomaksi ja passiiviseksi, ei tee edes työtä! Samoja kriteerejä käytettiin arvosteluissa jo toistasataa vuotta sitten. Muutamat löysivät psykologisia, kasvatukseen ja ajankuvaan liittyviä perusteita. Juha Hurme puolusti urheasti Mikko Aarniota, mutta Olavi Kalm ei saanut paljon kannatusta. Klassikko elää epäilyistä huolimatta. Ensi kesänä käymme katsomassa sen Väärnin Papin rouvan, josta Minna kertoi, terveisiä vaan.

Ei ollut mikään tarkoitus unohtua katsomaan vielä ennen nähtyä elokuvaa Eedenistä itään, mutta niin vain kävi. Tartuimme siihen kiinni tahtomattamme. Väkevä eepos edelleen, loistavasti näyttelee James Dean. Marja arvioi, että jokaisen kasvattajan pitäisi se nähdä muutamaan kertaan. Tarkkisluokat ovat täynnä samoja tyyppejä kuin Cal, ja samoista syystä. Syrjäytymisellä on myös nämä syvät psyykkiset, rakkaudettomuuteen liittyvät syynsä. Ehkä enenevässä määrin. Mitäpä siihen lisäämään.