Raaka tuuli heilutteli Senaatintorin kojuja, jotka hytisivät vielä vailla joulutunnelmaa. Mutta väkeä siellä silti urhoollisesti liikkui. Tulin kirjallisuusarkistosta, poikkesin SKS:n kirjatorille ja jatkoin avaamaan suhdettani Musiikkitaloon. Lippuja sai helposti.

Samaan aikaan EU:n huippukokous yrittää laittaa taloutta johonkin järjestykseen. Olisiko mitään toivottomampaa tehtävää kuin istua yöt läpeensä tahkoamassa neuvotteluja ilman tulosta. Mutta ehkä se on mukanaolijoille elämäntapa, joka heitä perimmältään viihdyttää ja tyydyttää. Tarkoitushan on vain taikoa ilmasta rahaa pohjattomiin rotkoihin, kuten Isokallio suunnilleen ilmaisi aamulla Jälkiviisaissa. Viedä säkissä valoa pimeyteen. Täyttää seulalla vuotavaa ammetta. Lamaannuttavaa taloustiedettä.

Illastimme Mustanmeren matkakumppaneiden Leena ja Matti Kurjen kanssa Keski-Töölössä, kuten nykyään kuulemma asuntomarkkinoilla määritellään. Leenan kanssa toimimme aikoinamme Tampereen yliopistossa ja olimme yhdessä vastaväittäjiäkin, kun Leo Levasen väitös koski sekä teatterin tutkimusta että kasvatustiedettä. Brechtin ja Stanislavskin teorioita siinä tuuleteltiin, eläytymistä ja etäännyttämistä. Ansiokas työ, mutta emme tunteneet kumpikaan vähintäkään kaipausta yliopistoon.

Kuorosotaa juhlittiinkin sitten televisiossa, ja Pirkanmaan sydänlapset saivat tuntuvan rahasumman. Miten paljon yhteisöllisempi ja innostavampi kilpailu tämä on kuin kimalteleva tanssikisa tähtien kanssa. Jos nyt kerran kaikesta täytyy nykyisin kilpailla.