Constanzassa (ent. Tomiissa) ilahduttaa Ovidiuksen aukio ja patsas, jonka jalustaan on latinaksi kirjoitettu vapaasti kääntäen:

”Minä, joka kirjoitin hehkuvia säkeitä rakkaudesta, palan täällä omassa tulessani. Matkailija, jos koskaan olet rakastanut, rukoile että Ovidiuksen luut saisivat levätä rauhassa.”

Muuten kylä on vähän rapistunut ja rähjäinen. Kaupunginjohtaja, joka tuli virkaansa parikymppisenä meteorina, keskittyy liikennevalojen järjestelyyn (valotaulu näyttää kauanko on vielä punaista) ja liikenneympyröiden koristeluun pienoislentokoneilla, mutta rakennusten ja puistojen kunnostus on toissijaista. Mamayan moottoritiehanke kuumentaa jo kaupunginhallituksen mieliä. Toisaalta kuulemme, että eläkeläiset saavat matkustaa busseissa ilmaiseksi ja opiskelijat puoleen hintaan.

Tutkimme etnografista museota (kauniita pukuja ja liinoja) sekä paria kirkkoa, moskeijassa on kuulemma maailman suurin matto (450 kg), ortodoksisessa kuuntelemme todella kaunista pappiskokelaiden yhteislaulua. Kaupungin vanha ylpeys, Unescon suojelema Art nouveau henkinen Casino on rannassa tyhjillään ja rappiolla. Unesco vaatii ensin kunnostuksen ja sitten käyttöönoton, täällä ajatellaan päinvastoin. Niinpä ei tapahdu mitään.

Tervehdimme myös kansallisrunoilija Eminescun ja hänen muusansa Victorian komeaa patsasta. Eminescun maine on säilynyt eheänä toisin kuin Caeausescun. Kävin laivan hyvässä saunassa ja pienessä uima-altaassa ja lueskelin kannella Pamukin mainiota Viattomuuden museota. Lomaa, miltei täydellistä.