Waltarin 103. syntymäpäivä. Melkoisessa aallokossa tultiin Varnan satamaan. Marjan vaikea saada unta, minä uinun kuin lapsi kehdossa.

Katseltiin kaupunkia, keisarinna Aleksandralle omistettua katedraalia (ihmeen kaunis) missä saatiin siunauskin, sitten hieman uuvuttavaa arkeologista museota. Muinaistraakien kultainen peniksen suojus oli kiva nähtävyys. Samoin kävely kaupungilla virkisti, söpöjä koululaisia yhdenmukaisissa paitapuseroissaan, vilkasta ja kevyttä – Bulgariasta on mielessäni vallinnut raskaampi kuva. Täällä voisi viettää edullisia lomapäivä, huomasin kun vaihdoin muutaman levan.

Varnan taistelussa 1444 Murad II päihitti Puolan kuninkaan johtamat kristityt ristiretkeläiset, se oli alkusoittoa Konstantinopolin valloitukseen. Nuori Johannes Waltarin romaanissa osallistuu taisteluun kristittyjen puolella ja joutuu turkkilaisten vangiksi, sittemmin hän pääsee pakenemaan Muhammedin leiristä. Näistäkin illalla puhelin luennossani Nautilus Lougessa, hyvin palautteesta päätellen meni. Muita aiheita Pierre Loti ja Orhan Pamuk, myös Ovidius Tomiissa, jota kohti (Constantaa) seuraavaksi matkaamme.