No joo, Jyrki Nummi jatkaa jotensakin kiihtynyttä hyökkäilyä kirjaani vastaan Hesarissa. Olenko anonut elämäkerralle suojaa kritiikiltä? En todella, mutta pari väärää väitettään olen oikaissut. Nyt niitä tulee lisää. Jos viittaan vain lyhyesti uusimpaan tutkimukseen, ei se tarkoita, etten tunne sitä. Olen lukenut läpi jopa Nummen paksun kirjan Aika Pariisissa (2002), mutta siitä ei elämäkerran kannalta paljon herunut. Kehuin sen kunnioitettavaa oppineisuutta.

Toiseksi voihan olla, että Ahon teosten ulkomainen vastaanotto on Nummelle perin juurin tuttua, mutta itse en havainnut sitä missään kunnolla käsitellyn. Nobel-ehdokkuuteen on aiemmin vain yleisesti viitattu, tässä käyn läpi sen eri vaiheet ja ehdokkuuden vaihtelut, niiden syyt. Ei mitään uutta, kuittaa Nummi vedoten Kasimir Leinoon (!) ja Gunnar Castr