Hesari avaa näkyvästi syksyn kirjamarkkinat, aika paljon kiinnostavaa löytyi varsinkin täältä tietopuolelta. Vyöttäydyttävä pian mukaan kehiin. Aamulehti ei enää kilpaile ennakkotiedoilla kuten vanhoina kultaisina aikoina, jolloin Erkka Lehtola puri korskuen suitsiaan aina kun rata avautui. Lohtuna Pitko julkaisi eilen kerrassaan hauskan pakinan.

Pitäisikö jo pohtia presidentinvaalin toista kierrosta, vaikka vasta ollaan alkuasemissa. Matkalla näin netistä Lipposen harkitsevan ehdokkuutta ja kerroin sen seurueelle, jolloin pitivät uutista myöhästyneenä aprillipilana. Nyt olemme jo totuuden äärellä, edessä kova kisa. Uskon silti, että Niinistön etumatkaa on vaikea tavoittaa. Lipposella on jykevä kokemus, Niinistöllä ehkä enemmän värinää talouteen ja tulevaisuuteen. Toivon hartaasti Väyrystä mukaan kisaan, ihan vain värikkäiden keskustelujen vuoksi, eikä Soinikaan ole vielä lopullista sanaa sanonut. Voi tulla virkeä poliittinen talvi.

Mitä sanovat nyt ne viisaat, jotka ovat hyvästelleet presidentin viran tarpeettomana muodollisuutena. Kovimmat tyypit kisaavat kohta tästä tarpeettomuudesta. Samalla presidentin asema vaivihkaa ja väkisin vahvistuu, riippumatta lakiin kirjoitetuista valtaoikeuksista. Eikä se varmaankaan suista kansaa nykyistä suurempiin vaikeuksiin, kukaties päinvastoin.

Pihagrillissä laittelin ahvenseläkkeitä (torilta) ja herkkutatteja (metsästä) ja kaffiakin juotiin samojen sukulaisten kanssa, ja illalla katseltiin kova islantilainen salakuljetusleffa. Eipä paljon Reykjavikia näkynyt, mutta muuta elämänmenoa kyllä. Yhtä kiintoisa oli taannoin tallentamani tarina islantilaisäidin ihmepojasta, jolla oli salainen amerikkalainen isä. Artsi suosittelikin islantilaisia dekkareita, liittyvät tähän pohjoismaiseen buumiin, johon Häkämieskin poliittisen poliisiromaanin saralla kuuluu.