Lento Reykjavikiin sujuu vaivatta. Meitä on 35-henkinen joukko Arin ja Sillanpään seuran komennossa. Kun olemme Marjan kanssa viimeisiä jonossa, olemme jäädä ilman paikkaa ja meidät siirretään business-luokkaan mitä emme vastusta. Mitään etuja siirto ei kuitenkaan tuo mukanaan paitsi jalkatilaa.. Kreppilounas on itse tilattava, kaikki maksettava. Edut karsiutuvat kiristyvässä maailmassamme. Tämä on Finnairin ja Iceairin yhteislento.

Ensimmäiset vaikutelmat Reykjavikista: valtava kansanjuhla Pride-kulkueen juuri päättyessä. Täällä se on kaikkien kaupunkilaisten yhteinen juhla, ei vain homojen. Hulinaa jatkuu läpi yön, mutta humalaisia nuoria ei näy. Yksi vanhempi äijä talutetaan poliisiautoon. Paljon värikkaitä aaltopellillä vuorattuja taloja, jyhkeitä kivipatsaita. Satama lähellä. Sää ihmeeksemme aurinkoinen ja lämmin.

Saamme paikallisia ruokia Potturinn og pannassa, valas ei ole mainittavaa, mutta lammas ja kissakala herkullisia. Kohotamme maljat Jussin, 60, kunniaksi ja minä pidän juttuni siitä Sillanpään Islannin matkasta 1930. Kansankäräjät täytti 1000 vuotta, mutta Sillanpään matkassa oli etupäässä muita motiiveja ja harrastuksia.

Vaelsin puoleen öihin kaupungilla ja katselin nuorten vilkasta iloista menoamista. Toisenlaista kuin meillä kotona. Yksi virkeäsilmäinen poika laski käden harteilleni ja toivotti God bless you. Kumosin oluen viikinkibaarissa. Hyllyssä oli ehjä rivi nahkaan sidottuja Islannin saagoja. Missa kapakassa meillä on Suomen kansan vanhat runot?