Suuri kulttuurijuhla jälleen Ikaalisissa: iskelmäfestivaali Vihreät niityt ihan siinä Huusareiden naapurissa pesäpallokentällä. Valtava tuhannen hengen teltta oli siihen kohotettu. Sadekelillä vähän ylimitoitettu, sillä edes Katri Helenaa ei tullut kuulemaan kuin kolmisensataa henkeä. Kuinkahan kävi katteiden, kun paikalla oli rivi muitakin kovia nimiä.

Sinne painelimme entisissä muistoissa, Matti, Marja ja mä, kalseaan penkkiin istumaan. Iskelmäkansa hörppi kaljaa ja kuunteli aikansa Mikko Alatalon maalaisviisuja, kunnes tauon jälkeen illan tähti tuli lavalle. Turha ihailijoiden pelätä, että Katri muuttuisi joksikin rokkimimmiksi, ihan entisellään pysyy, vähän frisyyri muotoutuu nuorekkaammaksi ja asu trendikkäämmäksi. Samat tutut laulut kuultiin kuudennensadan kerran. Aina ne näköjään purevat. Vähän tanssittiin ja istuttiin pienet jatkot Huusareiden verannalla. Täällä juhlittiin monet tilintarkastukset ja muut huvit Katrin aikoina, mahtoiko muistaa.

Matti suunnitteli aikoinaan meidän talon Katrin kanssa, sen Kutsumuksen, jota Auttilat nyt vahvasti asuvat. Tilailimme tällä kertaa Matilta ideoita takkaa varten, jollainen Viehätykseen olisi tarvis. Entinen Eliel Saarisen piirtämä takka on ilmeisesti 1940-luvun remontissa hävitetty! Jospa jotakin vastaavaa saisimme tilalle. Olisiko jossain hyviä tekijöitä?

Ai niin Katri sai jonkun mahtavan tangon pitkästä urastaan, oliko se iskelmätotemi, jonka jakaja piti tavanomaisen pitkästi takeltelevan luovutuspuheen ja kaikki taputimme kiivaasti. Managerikin näytti valvovan äänten voimakkuuksia, joita kyllä riitti sen verran, että Huusarin Minni ei uskaltanut paikalle ollenkaan, vaan kuuli viisut hyvin omasta ikkunastaan. Kiva kokemus kumminkin. Onnea Katrille ja kumppanille edelleen!