Kyröskosken paikallishistoria alkaa uudelleen kiinnostaa, kun kiertelimme serkkujeni Kivimäen Ullan (Lehtisen) ja Kaijan kanssa kylää ristiin rastiin. Muistoja heräili, tytöt kertoivat ihmisistä, vanhoista taloista, entisistä ajoista. Paikallistin nyt vasta Leena Janakan, myöhemmin Päätalon, kotitalon. Kaiskollakin poikettiin serkkuani Oskua ja Onervaa tervehtimässä.

Arvokas vierailu vapautti minut jopa aamun jalkapallokisasta. Eilen saunoimme ja nautimme. Elämä tuntui auteriselta. Tänään ajoimme lounaalle Tampereen liepeelle vielä yhden serkkuni Kivimäen Timon ja vaimonsa Leenan hoiviin. Huomasin kuinka omatkin lapsuuden ja nuoruuden loma-aikojen muistoni Kivimäestä ja Kaiskolta heräilivät. Silloisista kavereista Pekka Ritamäki on julkaissut näiltä vaiheilta pienen kirjasen Kylä vailla nimeä. En kyllä koskaan mieltänyt kuvattua aluetta omaksi kyläkseen, pidän sitä elimellisenä osana Kyröskosken tehdasyhteisöä. Tuttuja väläyksiä kirjasta löytyy jos vieraampiakin.

Kyröskoski on edelleen kirjallisuudessa jokseenkin kuvaamaton, hyvin omaleimainen taajama. Sekä Sillanpää että Päätalo ovat sitä sivunneet, saattaa olla muitakin palasia. Paikallishistoriaa on paljonkin koottu ja painettu eri julkaisuihin. Kuvataidetta ja valokuvia on tavattomasti. Eira Stenberg asui aikanaan Kyröskoskella, mutta onkohan käsitellyt sitä ja missä.

Antoisat ja seuralliset pari päivää päättyivät naapurin leikkimökin avajaisiin illalla. Meillä on parhaat mahdolliset naapurit, lähinnä tuolla mäellä Lauri ja Paula Ylivakeri tarmokkaine lapsineen. Sanni on uutukaisen leikkimökin pieni emäntä ja Perttukin kovasti pinnistelee. Mukana isovanhemmat sekä Auttilat. Tämän joukon apuun ja tukeen voi aina luottaa.