Hämeenkyrön Sanomat päätteli aivan oikein, että kukaan ei ole kiinnostunut siitä mitä Rajala taas jaanaa siitä Sillanpäästä ja jostain Ahosta Töllinmäessä; niinpä lähettämääni puheenvuoroa ei lehdessä julkaistu. Riitti muuta mielenkiintoisempaa. Tosin esitykseni mainitaan lehden selostuksessa komealla nimikkeellä ”juhlapuhe” mitä se ei ollut, kun ei ollut juhlaakaan. Täytyy yrittää muuta kanavaa ja pistää sitten näille sivuille.

Näiden sivujen uusi otsikkokuva on tietysti Töllinmäestä kuten fiksut lukijat huomaavatkin.

Arvo Salo on kuollut. Viimeksi tapasimme, kun hän kävi Myllykolussa katsomassa Hurskasta kurjuutta 2003 ja osallistui pieneen jälkitilaisuuteenkin Kutsumuksessa. Virkeässä vedossa oli Arvo silloin, vaikka liikkui hitaasti. Minulta jäi sitten se Arvon Ouraooppera Merikarviassa lopultakin näkemättä.

Oopperan merkeissä teimme ainoan yhteistyön, Vallan miehet, jonka tuotin 1980-luvulla ollessani Mtv:n teatteripäällikkönä. Arvon kirjoittamisintoa vauhditettiin säännöllisillä saunailloilla yhtiön tiloissa, sparraajina mm. Lasse Lehtinen, Antti Tuuri ja Maarit Tyrkkö. Kekkosesta paljon puhuttiin, sisäpiirin juoruja kuulimme Arvolta ja monia muita mietteitä. Riimillistä tekstiä oopperaan alkoi syntyä rivakassa tahdissa. Muistan kuinka hauskaa niitä oli availla kirjekuorista ja ensimmäisenä lukea. Arvo oli yhteistyöihminen kuten Juhani Aho, hän kaipasi seurusteluryhmää, joka syötti hänelle ideoita. Monet hänen kirjalliset suunnitelmansa jäivät kesken tai tekemättä, muistelmienkin toinen osa, kukaties juuri vauhdittavan ryhmän puutteessa.

Arvo oli ennen kaikkea sosiaalinen esiintyjä, Vanhan ylioppilastalon tähti niin Lapualaisoopperan aallonharjalla kuin lukemattomien paneelien poleemikkona. Opiskeluaikoina häntä mentiin joukolla kuulemaan, ja jos Saarikoski oli mukana, sali oli nuijalla lyöty. Innostavia aikoja, radikaalit huulet lentelivät, mukava niitä on muistella vaikka eivät suuriin kumouksiin johtaneetkaan. Uudet ajatukset kuitenkin virkosivat.

Radion nauhanäytteissä nyt iltapäivällä Arvo puhui jo kuin vanha valtiomies. Juhani Niemi kirjoittaa Hesarissa keskiviikkona (jolloin tätä naputan) hyvän tietorikkaan nekrologin ennen muuta kirjailija Salosta. Meillä laitoksella Jussi tutki aikoinaan Saloa ja piti jonkun esitelmänkin aiheesta. Aamulehti tyytyy niukkaan rutiinijuttuun. Veikkaan että Arvo Salon merkitys vielä nousee, kun äskeisten vuosikymmenten historiaa kirjoitetaan.

Marja johti taas jumppaa illalla, ja saunassa Ari Suutarlan kanssa tarkistelimme tulevan Islannin matkan ohjelmaa kuntoon. Valmentaudun lukemalla Laxnessia, loistava kirjailija. Mikä hurja lapsen syntymän kuvaus romaanissa Läpi harmaan kiven (1934-35), sellaista en ole tavannut missään. Ja nyt aamulla, kun puoli neljältä heräsin, luin niin hienon talviaamun kuvauksen, että alkoi tämä suvikin muuttua talveksi. Laxnessiin vielä palaillaan.