Käytiin aamulla läpi joitain korjauksia vedoksiin Bulevardilla. Kansiehdotuksenkin näin, aika jännä. Sitten Tervasaareen, missä oli välitön kesäinen tunnelma, toimittajia runsaasti ja kirjantekijöitä kertomassa teoksistaan. Sain avata puhumalla vähän Ahosta, kolme teemaa: suhde Elisabetiin ja naisiin yleensä, kansainvälisyys ja Nobel-ehdokkuus sekä kiivaat hajamietteet vuonna 1918. Voisi poimia muutakin, aletaan nyt näistä.

Karo Hämäläisen tulossa oleva romaani Erottaja, paksu trilleri talouselämästä, herätti ensikuulemalla kiinnostukseni. Tätä aihepiiriä on kaunokirjallisuudessa vähän käsitelty, Waltari sen hyvin hallitsi jo muinaisessa Egyptissä ja tietysti Haavikko kirjoitti paljon taloudesta. Mutta onko kukaan tehnyt trilleriä? Muutenkin WSOY:n uusi kotimainen tuotanto vaikutti lupaavalta, paljon esikoisia. Hävikki korvataan uudella kasvukärjellä. Mieliala kauttaaltaan valoisa. Tiedot kustantajan kuolemasta hivenen ennenaikaisia.

Jälleen maantielle: kohti Tamperetta. Kun poikkesin Iittalan Shellissä kahville ja nousin autosta, helle henkäisi vastaan kuin olisi saunaan astunut. Nyt se alkaa. Ehdin hyvin pääkirjasto Metsoon, missä pidettiin runoviikon Studia Generalia Yrjö Jylhästä. Tampereesta on tullut varsinainen runojen kaupunki. Jarmo Heikkinen ajeli lausumaan näytteitä, joita varasin luentoni lomaan riittävästi: näin illansuusta kehittyi aika painava panos Jylhää. Jarmo lausuu joustavasti vaikka ex tempore ja intoutui tulkitsemaankin loppupuolen runoja paneutuvasti. Saimme raikuvat aplodit, ihme kyllä kuulijoitakin oli kertynyt sali melkein puolilleen – ehkä ihmiset tulivat hellettä pakoon. Talvisodan tunnot varmasti viilensivätkin.

Ihanaa oli kellahtaa kotipihaan retken päätteeksi, ottaa kylmä olut parvekkeella, kertoilla Marjalle kuulumisia ja selata postia. Vähemmän ihanaa sitten katsella Suomen murskatappiota Ruotsille futiksessa. Tässä lajissa emme ikinä pärjää. Mutta Zlatan oli vaikuttava ja Ruotsin joukkue muutenkin, heja vaan heille.