Veteraanipäivän Studio 55:ssä Ilmari Hakala kuvaili vanhoja taistelupaikkoja ja niiden nykykuntoa. Pääsisipä vielä käymään Taipaleenjoella, viimevuotinen yritys peruuntui. Muitakin hyviä kohteita tuossa vilahteli, vaikkapa Tolvajärvi. Ilmari on näiden paikkojen paras opas, tehtiin aikoinaan hyviä Hiidenkiven lukijamatkoja Karjalan korpiin; ehkä vielä pääsen hänen kelkkaansa.

Päivän pääjuhlaa Turusta katselin loppuolelta, kävin ensin Seela Sellaa tervehtimässä ja Israelin terveisiä viemässä, kun hän esiintyi tuossa naapurissa Agricolan kryptassa. Tavattomasti väkeä vetävät näköjään nämä senioritapaamiset, kirkko on muutenkin, esim. hyväntekeväisyyslounaillaan, avautunut meille lähikulmien asukkaille. Seela tuskin kuuli ensimmäistä kertaa, kuinka hyvä opas hänen poikansa Ariel onkaan.

Näyttelijöitä täällä pyörii muutenkin, eilen törmäsin Heikki ja Eija Nousiaiseen tuossa vakidivarissani Välkesalmessa, hankin vähän lisää Ozia ja tähyilen sitä Collinsin ja kumppanin suurta Jerusalem-opusta.

Niin siellä Turun juhlassa tuli Yrjö Jylhä esiin pariin kertaan kuten pitääkin, Sillanpääkin tietysti. Kun Turun kaupunginteatterin veteraani Heikki Alho lausui miehekkäästi Jylhää, tuli siitäkin mieleeni, että Taipaleenjoen esitykset lähestyvät jälleen Ilmajoella kesäkuun puolella. Sieltä Agricolan kryptastakin olivat joukolla lähdössä oopperamatkalle. Esitykset on myyty saamieni tietojen mukaan miltei loppuun ilman minkäänlaista mainosrymistystä.

Radion alkama sarja jatkosodasta tuntuu pätevältä. Kun Johan Bäckman äsken julisti tv-dokumentissa, että koko suomalainen sotahistoria on suuri väärennös, on sitä mahdoton ymmärtää kun kuuntelee Henrik Meinanderin ja Ohto Mannisen maltillisen seikkaperäistä selvitystä Suomen liittymisestä Saksan aseveljeksi. Kuinkahan puhtaat paperit Venäjän historioitsijoilla on nimenomaan objektiivisista sodantulkinnoista?

Kun Marja on Turussa käymässä, painelin illalla viimein katsomaan sen Iltapäivän Toscanassa, jota monta kertaa meinattiin mutta aina se jäi. Se nyt kumminkin on elokuva, joka pitäisi nähdä nimenomaan vaimon kanssa yhdessä; paljon olisi tuoreeltaan keskusteltavaa. Elokuva yllätti älyllisellä taidefilosofisella virityksellään, myös epäsovinnaisen kuvitteellisella erotiikallaan. Juhani Aho olisi teoriassa voinut yltää johonkin samaan, ehkä. Jos Venny olisi häntä inspiroinut.