Aloimme päivän kuulemalla bussissa Arin epäsovinnaisen saarnan. Miksi ihmeessä Jumalan piti järjestää sellainen verinen sirkus, eikö ollut siistimpää keinoa pelastaa ihmiskunta synneistään? Tätä jäimme kukin tykönämme pohtimaan.

Matkan tähän saakka vaikuttavin tai ainakin kaunein nähtävyys on Kapernaumin roomalaiskatolinen kirkko, joka on rakennettu vanhan kahdeksankulmaisen kirkon raunioiden päälle siten että ilmaa jää väliin. Kaiken aluksi paikalla on ollut Pietarin talo, jossa Jeesus loppuaikoinaan asui. Kerrassaan nerokkaasti luotu konstruktio, jossa historia ja nykyisyys kohtaavat ja kaikkea ympäröi avoin luonto, Genetsaretin järvi ja kohoovat vuoret.

Vuorisaarnan eli kahdeksan autuuden kirkko oli kaunis myös, mutta se pikkumäki, jossa Jeesuksen oletetaan saarnanneen, ei oikein vastannut ennakkoaavistuksia.

Painelimme sitten Pietarin kalarantaan Tabghaan, jossa se suuri saalis kiskaistiin rantaan, taasen luonnollinen oikean tuntuinen ranta. Patsas esittää Pietarin paaviksi siunaamista. Suuri reissaaja Paavali Johannes II on täälläkin käynyt, alttaritaulu esittää hänet täydessä virka-asussa rähmällään Jeesuksen ja Pietarin edessä.

Kaikkein kivointa oli silti uinti Beit Sheanissa Sachnen kansallispuiston luonnonaltaassa, hyväilevän lämpöisessä vedessä, suutelukalojen saaliina. Marja näki harjalinnun, Kirsti peräti kuningaskalastajan. Näitä he himokkaasti tähyilevät.

Ei muuta kuin Gilboan vuoren ja komeiden näkymien jälkeen maustekaupan kautta kotiin päin. Sataa tihuutti välillä, mutta se ei tahtia haitannut. Tiivis päivä kuten kaikki, mutta ei tänne lekottelemaan tultu. Ariel Sella varustaa meidät melkoisella historiallis-poliittis-raamatullisella tietopaketilla, letkeästi jutustellen, kärsivällisesti vastaillen.

Illalla luennolla keskustelimme Lea Toivolan kanssa Ihmiskunnan vihollisista. Sapatin aattona Tiberiaassa tavallista hiljaisempaa, mutta valoshow rannassa virkisti mieltämme, samoin muhkea illallinen ja tämän Leonardo Clubin ilmaisena virtaava viini.