On vietetty juutalaisten pääsiäinen perusteellisin menoin. Hotelli Leonardossa suljettiin netti kahdeksi vuorokaudeksi, mikä oli ihan oikein: suurena juhlana ei surffailla eikä kirjoitella. Nyt se taas aukeni. Kirjoitan aamuyöstä tyhjässä aulassa.

Merkillisen voimakas elämys on matka ollut tähän saakka. Viimeksi vaelsimme vanhassa kaupungissa, Via Dolorosan ja hautakirkon vaiheilla, kävimme itkumuurilla ja saimme Ari Suutarlan tarjoaman ehtoollisen tunnelmallisen puutarhahaudan kupeella. Kaikki tuttua Jerusalemin kävijöille, meille uutta ja tunteita liikuttelevaa. Hämmästyttää vain tuo tapa pamauttaa pyhille paikoille, haudalle ja muualle, mahtava kullatuin krumeluurein varustettu muistokirkko. Sama Beetlehemissä syntymäpaikoilla: seimi ei todellakaan ole enää joku tallinperäinen. Siten anglikaanien aikanaan keksimä vaihtoehtoinen Jeesuksen puutarhahauta ilahdutti aitoudellaan vastaten mielikuviamme. Siellä ja myös hautakirkossa kuulimme ihmeen kaunista kuorolaulua, monen kristikunnan kurkuista. Jotensakin esiparatiisillinen kokemus.

Helle kohosi ensin jo + 37 korkeuksiin, mutta on hiukan talttunut. Mainio oppaamme Ariel Sella tietää paljon historiasta, uskontokunnista ja arkelogiasta ja osaa rennosti toppuutella perin tiedonhaluisia Waltari-seuralaisia: ”kärsivällisyyttä…” Tämä on 38-päinen kirkollisesti ja kirjallisesti valistunut joukkue, jolta mikään ei jää huomaamatta ja kysymättä. Paljon sulateltavaa, jota on kotona sitten tarkisteltava. Eilen pidin oman luentoni Waltarin Valtakunnan salaisuuden taustasta ja kerrontatavasta, johon Ariel tuntuu suhtautuvan melko kriittisesti. Waltarin jotkut ironiset tulkinnat edelleen kyseenalaistettavissa, vaikka hän pysyttelee melko uskollisesti evankeliumien rajoissa. Kiersimme iltayöstä kauniisti valaistussa Jerusalemissa, nyt on kansa jälleen vapautunut Egyptin orjuudesta, mahtavat ateriat on sen kunniaksi nautittu, ortodoksijuutalaisten ryhmiä ihmetelty, perheiden iloa seurailtu: matka jatkuu Galileaan.

PS Suomen vaalit on tässä hulinassa miltei unohdettu, joitain jälkikommentteja välillä tihkuu. Tohdimme silti palata kotomaahan kun aika koittaa.