Vaalitulosta on seurattu melkoisella järkytyksellä Jerusalemin itkumuurin äärellä… Suomi mullistui kerralla. Pääseekö kansan varsinainen ääni nyt kuuluviin?

Meitä oli Mika Waltari -seuran joukkoa hotelli Leonardon kokoushuoneessa vaalivalvojaisissa. Itse kullakin kommunikaattorit suunnattuina Suomeen. Tunnelmat vaihtelivat ällistyksestä ja epäuskosta tyrmistykseen ja pieneen vahingoniloon. Siitähän saivat, sitä niittää mitä kylvää. Kike Elomaata veikkasimme seuraavaksi urheilu- ja kulttuuriministeriksi. Mitä kansa oikein ajattelee? Ehkä persuilla vain on pula kunnon ehdokkaista. Marssiipa sieltä konkkaronkka istuntosaliin!

Totta puhuen en olisi ihan tällaista vyörymää odottanut. Mutta moni odotti. Muistanpa rovastin ennusteen Kyröskosken torilla, jota pidin huikentelevaisena: persuille 25 paikkaa. Taisi Hannu hämmästyä nyt itsekin. Eikä auttanut Tiuran vaalikiri mitään. No yksityiskohtiin menemättä, Halla-aho on meillä Helsingissä odotettu ääniharava ja vakava sana vastaisuudessa. Häntä on kuunneltava ja luettava. Ja mitä kaikkea ääntä eduskuntaan kohta mahtuu! Saadaanko hallitustakaan. Kekkonen panisi kiivaan väännön jälkeen pystyyn virkamieshallituksen.

No jaa, me jatkamme vaellusta Öljymäellä ja pian Via Dolorosalla, jota Suomen politiikkakin tästä lähin taitaa aika lailla muistuttaa.