Miten komea on moderni koulu! Vierailin Järvenpään lukiossa, joka on kuulemani mukaan maan toiseksi suurin. Siltä se vaikuttikin. Rakennuksen suunnitelma kuin Nokian pääkonttorissa: kirkkomainen ylös aukeava avaruus, mahdollisuus kohdata helposti ruokalassa, aulassa, käytävillä. Suuri oppilasmäärä uppoaa luontevasti väljiin tiloihin. Opettajiakin 60, joista tapasin äidinkielenopettajat ja historiaakin oli mukana.

Ensimmäinen luentoni siis Juhani Ahosta auditoriossa, joka nousi jyrkästi ja toi kuulijat lähelle. Täpötäyteen tuli lukiolaisia, portaita myöten. Rehtorikin vaivautui paikalle. Olen vihdoin oppinut käyttämään kuvia, mikä antaa enemmän ryhtiä ja elävyyttä esitelmiin. Tuntui että onnistuin, tuli lämmin tunne, ehkä oppilaatkin saivat jotakin. Ainakin kuuntelivat hiirenhiljaa. Tästä voidaan Aho-vuotta hyvin jatkaa.

Pyörähdin paluumatkalla Aholan pihassa, pian kai sielläkin alkaa sesonki ja tapahtumat pyöriä. Vahinko vain että se niin vähän enää vastaa alkuperäistä.

Illalla Marjan toivomuksesta katsomaan tanskalais-ruotsalaista elokuvaa Kosto, joka valittu Oscareissa muun maailman parhaaksi ja joka jokaisen kasvattajan kuulemma pitäisi nähdä. Varmaan hyvä, mutta en pidä näin kireästä ja vakavasta ja äärilleen opettavaisesta väkivaltaleffasta. Elokuvasta pitäisi jäädä kiva vapauttava ja uutta oivaltava fiilis, tästä jäi painava ahdistus ja paha mieli.