Valpas Hbl esittelee Lucas Granachin näyttelyn Luxembourgin museossa Pariisissa. Kävin sen katsomassa ohikulkeissani viime kuussa. Tarkat turvatoimet jäivät mieleen, myös taulut, joissa vanha keskiaikainen jäykkyys oli juuri järähtämässä eloon renessanssin ja uskonpuhdistuksen myötä. Dan Sundell kirjoittaa varmaan ihan oikein, että Granach oli parhaimmillaan aiheissa, jotka häntä eniten innostivat eli alastomissa naisissa. Hänen näkemänään Aatami ja Eeva kypsyivät kuvaelmista eläviksi ihmisiksi. Verraton on kuva irstaasta viettelijästä ja nuoresta neidosta, joka torjuessaan äijän samalla pujottaa kätensä tämän rahakukkaroon. Se on painettu Hbl:n arvioon.

Eilen ei tapahtunut mitään erityistä, verkkainen tihkusateinen päivä. Ai niin, öljyä sentään tuli heti aamulla, ja nyt talo on taas vakaalla kannalla. Luen Amos Ozin mainiota romaania Ehkä jossain muualla, Kai Kailan hieno suomennos. Kibbutsin kuvaus 60-luvulta tarjoaa hyvän johdatuksen Israeliin, minne pian vaaroja uhmaten rynnistämme.

Francon ajassa eletään lopun aikoja yhä kiristyvissä tunnelmissa. Espanjan poliittinen todellisuus heijastuu hyvin Alcantaran perheen omiin ongelmiin. Meiltä jäi muutama osa tässä välillä näkemättä, pitääköhän harsia kokoon areenalta vaiko odottaa kesäisiä uusintoja. Henkilöitä pidämme aivan elävinä, osana omaa perhettä.