Torilla parveili kansanedustajia. Mikko Alatalo rupatteli Mietaan kanssa, kotimaista ruokaa ainakin puolustettiin ja urheilua. Kimmo Sasi tuli kiireellä naapuriteltalle. Päivi Klasuntytär Hiltunen taiteili siinä välissä. Soppaa ja kahvia saatavilla. Jotensakin ankean näköistä touhua, en hevin ryhtyisi. Tapasimme Hämeenkyrön innokkaimman perussuomalaisen (korkea kirkollinen arvo), joka veikkasi Soinin porukalle 25 edustajanpaikkaa! Toiveet tosi korkealla, tuskin toteutuvat.

Aina välillä tulee arvostelluksi hyvää Hämeenkyröä ja varsinkin sen uneliasta kuntaa. Mutta on täällä paljon hienoja puolia. Ei missään saa niin hyvää, nopeaa ja henkilökohtaista palvelua kuin täällä. Eilen jo RTV-kaveri tuli katsomaan tv-koneen ongelmaa, ja tänään varsinainen antennitaituri Marko Kallio työparinsa kanssa pani asiat loistavaan kuntoon. Uusittiin koko vanhentunut antennisysteemi. Jo alkoi kuva näkyä.

Eikä sovi unohtaa putkitaiteilija Viitasta, jonka neuvojen ja asiantuntemuksen varassa on talon öljylämmitys ja vesihuolto ollut jo parikymmentä vuotta. Nytkin saatoin puhelimella konsultoida Raimon kanssa, kun olen taas unohtanut monta niksiä.

Vastarannalla kävimme rapusopalla Ari Suutarlan ja Kirstin luona ja neuvottelemassa tulevasta Waltari-seuran Israelin matkasta. Ari rauhoitteli Marjan pelkoja, tosin kertoi samalla eräästä pommikokemuksestaan edellisillä matkoilla. Se on Herrassa, totesimme. Eiköhän me jotenkin pärjätä.

Voitiin siis illalla katsella kuorokisaa, jossa Hietasen Leena lauloi Vanajan joukkueessa, vaan eipä päässyt enää jatkoon hyvästä esityksestä huolimatta. Eivät päässeet turkulaisetkaan, vaikka Marjan ystävä Satu Luukkonen heitä pontevasti johti. Muodostelmaluistelua (näitä ”kissanristiäisiä”) vielä ihasteltiin; paremmin nämä naiset maailmankisoissa pärjäävät kuin jääkiekkoilijat nykyisin. Vai kuinka Kari Jalonen?

Lämmitin leivinuunin ja saunottiin rattoisasti. Joten elämä alkaa hiljalleen palailla tähän kohmettuneeseen residenssiin.