Onnistuin aprillaamaan Marjaa heti aamulla, mikä tuo hyvän mielen. Luulin Hesarin lokoisaa kuuttiakin ensin aprillipilaksi, mitä se ei ilmeisesti ollutkaan. Marja näki kuutin siellä jo viime keväänä. Nyt eletään vakavia aikoja eikä pilailla.
Aprillia ei ole sekään, että lähetin ilmateitse viuhuen Ahon tekstin tiedostot (ei voi enää puhua käsikirjoituksesta) Södikalle, siellähän odottavat toimittajan koneessa kovaa jatkokäsittelyä. Muuten olisin loputtomasti niitä täydentänyt ja parannellut. Elävä teksti on aina vähän keskeneräinen, siten rosoinen, että jaksaa kiinnostaa. Mutta parannellaan sitten yhdessä.
Tällaisen ruhtinaspäivän kruunasin katsomalla vihdoin sen Kuninkaan puheen (jonka Marja on jo nähnyt), aivan erinomainen elokuva! Loistavasti näytelty, ohjattu, ajateltu. Ihailen aina näin täydellistä ajankuvaa ja paneutumista aiheeseen. Liikutuin suorastaan lopussa. Tämä oli psykologisesti oivaltava kuvaus puheen, ilmaisun merkityksestä maailmanhistoriassa, psyykkisten lukkojen murtamisesta.
Eläydyin niin täydellisesti, että unohdin jotkut harmilliset huhut Kaupunginteatterin suunnalla. Yksi näytelmäni on siellä työn alla, toinen odottelee, kaiketi musikaali Katrista jyrää sen alleen.
Alkanut huhtikuu on vanhastaan parasta leffakautta kohdallani, mistäköhän johtunee, ehkä himmeän tihkuisista kevätpäivistä, joissa on jotakin hillitöntä ja puhkeevaa. Huhtikuu on tunnetusti kuukausista julmin. Samalla ajattelen alkavaa vapautta. Ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen mikään kirjallisen työn kiireinen dead line ei nyt häämötä horisontissa. Voin kirjoittaa tai olla kirjoittamatta ihan mitä mieleen jysähtää. Vaikka toisaalta, mitä sanoikaan Haavikko: ”Erityisen syviä ajatuksia synnyttää kiireinen, hyvin maksettu tilaus.”
Eilen näin arkistosta palatessani (viimeiset raplaukset vanhojen paperien äärellä) lempiteatteri Engelissä hyvän, rankan brittileffan Brighton Rock, jossa parasta oli ovelasti punottu juoni, Graham Greenen romaaniin perustuva. Mitä kaikkea nainen tekee rakkaudesta! Loppukohtaus hykerrytti pitkään.
Ryhdynkin laiskottelemaan. En tee enää mitään mainittavaa. Nautin elämästä. Käyn kapakoissa ja kaukomailla. Katselen leffoja, luen parhaita kirjoja. Erikoistun gastronomiaan, kuuntelen klassista musiikkia. Aprillia.