Historiallinen päivä, helppo muistaa symmetrisestä päiväyksestään.

&nbsp Kansa kaatoi hallitsijan – vanha tarina, vaikuttava näytelmä, mutta ketkä vaikuttavat kulisseissa? Kun Horemheb ryhtyi palauttamaan järjestystä Thebassa, kansaa hänkin tarvitsi omiin etupyyteisiinsä. Hän pelasti Egyptin Ekhnatonin aiheuttamalta sekasorrolta. Nyt murrettiin rautainen järjestys, jota on jatkunut ainakin toisesta maailmansodasta alkaen ja aikaisemmin vielä raskaampana, jos luemme Mahfuzin loistavia romaaneja vanhasta Kairosta. Armeija hoitaa nyt vanhan vallan rakenteita. Kuka uskoisi, että demokratia tulee valona säkistä pimeyteen.

&nbsp Haavikon vanhaa lausetta voisi toistaa: kun kansa saa vallan niin kuka sen saa. Ensin armeija, sitten muslimien veljeskunta? Eivätkä ihmisoikeudet silloin ainakaan helpotu.

&nbsp Olisiko Nokiankin taru lopussa? Voidaan hyvästellä suomalainen ihme. Yritys sulautuu, hoikkenee ja muuttuu. Työntekijöitä saadaan kävelemään, mutta innostaako laihdutus ja liitos markkinoita. Ensimmäinen reaktio on pettymys ja kurssin romahdus.

&nbsp Ulkopoliittiset vuodot järisyttävät Suomea ja antavat armeliasta tuulensuojaa suurelle muutokselle. Mutta paljastuuko uutta vai vahvistuvatko vain vanhat kuiskitut huhut. Suomi on uinut amerikkalaisten kylkeen ja uskaltaa yrmiä Venäjälle. Mutta kuinka on toimittu unionissa? Siitäkin vielä jotakin repeää. Hauskaa aikaa varsinkin toimittajille, kolumnisteille ja kommentaattoreille. Kansa ei tiedonkuljetuksista suuremmin hätkähdä.

&nbsp Kaiken myllerryksen keskellä täällä yksi lukee kaikessa rauhassa – Ahon Juhaa. Voiko kauemmas karata päivän kiihdyttävistä uutisista. Kirja on jopa parempi kuin muistin. Ihmiskauppaa siinäkin kuvataan, miltei Sofi Oksasen Puhdistuksen hengessä. Sillä on ensi-iltansa New Yorkissa. Marja on ensin kasvattajansa Juhan uhri, tosin mies kohtelee häntä nöyrästi ihaillen ja kunnioittaen. Mutta naisen tahtoa ei ole kysytty, ja kun hän sitten hyppää puolitietoisen tahtonsa mukaan Shemeikan venheeseen, hänen käy vielä hullummin. Ei hän sittenkään ole kauppatavaraa, vaan oman kohtalonsa kuljettama lastu koskessa, omien haaveittensa ja viettiensä viemänä hän kolhiutuu, mutta jää terveenä henkiin toisin kuin molemmat miehensä. Ahon nerous on siinäkin, ettei hän osoita sormella ketään osapuolta. Ei ihme että tätä on plankattu niin paljon filmissä ja näyttämöllä.

&nbsp Käytiin kuvaajan kanssa Ahon patsaalla tuolla Armfeltintiellä, hyytävä tuuli ja pakkanen. Tuolta parvekkeelta Aho on katsellut merelle, haikaillut kaiketi kalavesilleen. Hänen entinen kotitalonsa on hienosti kunnostettu, paras talo kaupungissa. Mutta sieltäkin Aho häätyi, koska ei tahtonut omistaa mitään. Siellä eli punakapinan pelontäyteiset viikot. Niihinkin palataan.

&nbsp Mitä miettii Mubarak Sharm-el-Sheikissä? Diktaattorin kukistuminen on kiitollinen aihe, Waltarikin sitä käytti useamman kerran ja moni muu. Joku vielä kirjoittaa tästä kaikesta suuren teoksen.