Eihän Soinia enää saa näköisemmäksi kuin Karlssonin kuvassa. Ja huomio siellä Keravalla, toivottavasti laajakatseinen tosikko on hereillä ja huomaa kommentoida Reijo Mäen matkakirjoitusta Hesarin kuukausiliitteessä kuten syksyllä minun juttuani samassa sarjassa. Kyllähän Mäki nyt leimaa turkkilaiset ikävällä tavalla rikollisiksi! Tällaista asennetta kasvaa siis muuallakin kuin perämetsissä, jopa kulttuuripääkaupungin rantamilla.
  Juha Mäkelän eilinen yliö lehdessä oli sen verran kylmäpäistä asiaa, että se heti herättää lausahduksia yleisöltä. Entinen kollegani Tampereen yliopistosta, Mikko Lehtonen, antaa hyvän näytteen vilpittömästä pohjoisesta naivismista vaatimalla ihmisoikeuksia egyptiläisille, heti tietysti! No niitähän siellä, jopa oman käden ihmisoikeuksia täyttä päätä kaduilla ja toreilla käytetään. Kaiketi Egyptin ongelmat nähdään tamperelaisesta tutkijankammiosta kirkkaammin kuin Kairon turvallisuusyliopistosta.
  Hieno hiihtokeli, vaikka kolmen kilometrin kylälatu on aika lyhyt. Voisihan sen kiertää moneen kertaan. Tyydyimme aamulla yhteen ja iltapäivällä toisen vähän lavennettuun kierrokseen. Virkistipä sekin tällaista istujaa. Marjan yllättävä tv-debyytti on talletettuna digiboxiin. Samana vuonna 1971 vierailin itsekin ensi kerran töllössä: luonnehdin kirjasyksyä Tv2:n jossakin makasiinissa. Sitä varten piti matkustaa junassa Tampereelle. Peter von Bagh tuli samassa junassa ja painui kahvilavaunuun senttaamaan juttuaan syksyn elokuvista. Lähettäkääs sekin juttu arkistosta uusintana. Voisimme sitten Marjan kanssa viettää yhteistä esiintyvien taiteilijain 40-vuotisjuhlaa.
  Paitsi että ensimmäisen juttuni julkaisin tammikuussa 1966 Ylioppilaslehdessä: ”Viitakin suuri viisas”. Lauri Viita oli vastikään kuollut. Samana vuonna sain palkinnon J.H. Erkon novellikilpailussa. Säästelenkin vielä taiteilijajuhlaani, hehheh.
  Fred Zinnemannin Miehet (1950), Marlon Brandon ensimmäinen elokuva, olikin vahva elämänuskon apoteoosi, kannatti katsoa kokonaan. Teema teki lisäksi kaivatun palvelun tuottamalla oopperaa koko kansalle, vaikka Robin Hood ei musiikillisesti suuremmin säväyttänyt, näppärästi verestetty vanha juttu joka tapauksessa, loppua kohti kovin mahtipontinen. Pääasia, tasaus rikkaiden ja köyhien välillä, joka olisi tänään aika ajankohtainen teema, sivuutettiin juonen selkkauksissa miltei kokonaan. Keskityttiin henkilökysymyksiin, minkähän vuoksi? Siihen oli lopetettava tv-istunto, Jussit kuulee myöhemminkin. Matti Kassila sai elämäntyöstä betoni-Jussin, sehän oli viimeistään nyt ansaittu, onneksi olkoon!