Palaavat mieleen entiset päivät, jolloin äitini lausui alkukielellä Vänrikkien runon toisensa jälkeen, ulkoa tietysti. Hangon tyttökoulu osasi kasvattaa jälkeläisiä oikeaan henkeen. Marja sentään laulaa Sven Dufvan alusta loppuun, laulatti sen aina oppilaillaan. Saanen tänään kertauksen. Onpa mulla fiksuja naisia, ollut ja on. (Näistä kerron joka vuosi tulevaisuudessakin, ellei uutta ihmettä ilmene.)

&nbsp Fiksulta tuntui myös lukea kerrankin realistinen, kylmäpäinen arvio Egyptin tilanteesta, kirjoittajana Hesarin yliössä everstiluutnantti Juha Mäkelä, Kairon turvallisuusyliopiston vieraileva tutkija. Ilmankos ymmärtää asiat vähän kouhopäitä kolumnisteja syvemmin – nämä kun ryntäilevät vailla kritiikkiä kansanjoukkojen osoittamaan suuntaan. Pääkirjoitus siinä vierellä on selvästi yliötä huonommin perillä asioista.

&nbsp Mäkelä siis arvioi, että Mubarakin on syytä pysyä kunniansa säilyttäen nämä loppukuukaudet asemassaan, kun hän on jo ojentanut kätensä hyvin sovinnollisesti, mitä harvat edes huomaavat. Muutoin seuraa sekasorto ja verenvuodatus ja pahimmassa tapauksessa ääri-islamistien vallankaappaus. Mäkelällä on myös esittää pari varteenotettavaa vallanperijää pehmeän ja 30 vuotta maasta poissa oleskelleen ElBaradayn sijaan. Millä ihmeellä teoreettinen fyysikko ottaisi upseerien kauan hallitseman maan hallintaansa? Demokratiaan ei voi suoraan harpata, se on pitkä prosessi, kuten Mäkelä todistaa. Eikä läntinen malli ole arabinmaihin semmoisenaan vientikelpoinen.

&nbsp Mutta mitä on sanottava saman lehden kulttuurisivusta, jossa johtojutussa syyllistetään oikein pilkallisen kuvan kanssa keski-ikäisiä ja vanhempia naisia – heitä yhteiskunta kuulemma tukee eniten kulttuurin kuluttajina. Vai niin! Pitäisikö sekin tuki suunnata jollekin rock-sukupolvelle? Kun nainen on viimein saanut lapset ja perheen hoidetuksi ja hänellä on aikaa käydä teatterissa ja oopperassa ja konsertissa, niin eikö iske tämmöinen diskriminoiva tilasto silmille. Pysy vastakin kotona, jotta nuorilla riittää hillumistiloja. Toivottavasti naiset eivät vähästä hätkähdä – eivätkä tuenjakajat.

&nbsp Olipa muuten radiossa aamulla tuoretta kirjallisuusohjelmaa: uusinta syksyn Mannerheimeista. Paljon siellä uusitaan, ilmeisesti uusia kirjoja ei ilmesty tarpeeksi. Tai niitä ei viitsitä käsitellä. Olisiko vaikka Eva-Stina Byggmästarin runokirja Vagga liten vagabond – Runeberg-ehdokas – ollut juuri tänä aamuna paikallaan syventävästi esitellä? Radio tosin kohensi osaketta lukemalla mietelauseena Juhani Lindholmin uustarkkaa suomennosta Mamme-laulusta. Laulettavaksi se tuskin koskaan kelpaa.

&nbsp Lauri Meri arvioi Hesarissa melko viileästi Lämminverisiä, mutta Anne Välinoro Aamulehdessä sitä kuumaverisemmin. Panegyyrisestä kritiikistä saamme lukea, että Tampereella tosiaan asutaan Ratinan sillan alla, ei se mitään fantasiaa ole. Jaaha. Niskavuorta (Meri) en esityksestä muualta löytänyt kuin lopun kuolinkohtauksesta, jossa oli lainattu myös Kirsikkapuiston Firsiä. Olisiko sittenkin tehokkaampaa herätellä hyvinvointi-ihmisiä, jos draama vähän lähempää sivuaisi tunnistettavaa todellisuutta – huolimatta niistä Ratinan asukeista. Ristiin mennään, keskustelua on herätetty, hyvä niin, elon merkki sekin.

&nbspPS Marja yllättikin ja laulatti ruokaryypyn kanssa Hvid din Källa, ja hyvin osattiin. Tytötkin sitä lauloivat joskus Famulle tämän syntymäpäivänä. Eilen nähtiin muuten ihme uusinta: Marja Vaurio v. 1971 kommentoi oppilaittensa puhtautta Teeman uusinnassa. Tulee vielä kerran huomenna sunnuntaina klo 10. Kovaa kamaa!