Helmikuun hanget aukeavat. Tästä voi hiihdellä näitä kotilatuja pitkin Vanajan ja Kierikkalan vainioita tai sitten painella pururadan ladulle, jossa luistaa paremmin. Ehkä vielä laajennan lenkkejä, alku varovammin.

Tänään kuultiin radion mietelauseena sopivasti Hellaakosken hiihtohenkisiä runoja. Mietelauseet ovat parantuneet heti kun Vesa kolumnissaan vähän huomautti, hehheh. Muutenkin radio säestää toimiani: eilen viikko alkoi komealla savolaisella herännäisvirrellä – ihan kuin tietäisivät, että täällä tutkitaan Ahon Kevättä ja takatalvea. Joka ei muuten olekaan niin pöllö romaani, vaan suuri aatehistoriallinen kehitelmä – vähät siitä, että välillä kankeanlainen. Ja illan suussa tulee Välskärien kertomuksia Ahon suomennoksena. Hyvät kehykset aiheenmukaiselle tutkijalle.

Vallitsee täydellinen työrauha, niin syvä hiljaisuus, että ajatuksensakin kuulee. Marja on Turussa. Kattilassa makkarasoppaa koko viikoksi. Ei puutetta mistään. Mutta kun illalla ajatukset vapauttaakseni katselin rikossarjaa kolmoselta, taksikuskin murhasta, niin hei hei siellä Jarkko Sipilä ja Aleksi Mäkelä: miksi ihmeessä melko simppeli juttu oli pakko venyttää monin toistoin ja tuskastuttavin laukaisusarjoin tunnin mittaiseksi. Pitääkö mainoskatkon jälkeen tosiaan aina kertoa siihenastiset vaiheet uudestaan? Ja ampua uhri noin pariinkymmeneen kertaan. Kakkosella tehtiin näitä pelkistetysti, tehokkaammin. Mutta se nyt oli pieni murhe hienon työpäivän tähteeksi.

Waltarin Sinuhe on edelleen paras opas Egyptin tapahtumiin. Mitä kansanjoukko saa aikaan? Päitä putoaa, vaikka tuskin enää heitetään ruumiita Niilin krokotiileille. Kiihko valtaa kadut, uudistuksia vaaditaan heti. Mutta paraneeko köyhän kansan elämä? Voiko hallinnon puhdistaa ja talouden tervehdyttää kertaheitolla? Theban kiihko huumaa hetken, toiveet paremmasta huomisesta särkyvät kuin savikupit ja kansa kärsii nahoissaan vielä monta nälkäkuuria eikä mitään uutta ole auringon alla.