Eilisestä jäi vielä mieleen pari kohtaa.

Stadin kundia lämmitti Kaupungintalon näyttely stadin mestoista, jota Jussi Pajunen (Kuliksen kundi) ja Lasse Liemola (”Anna pois mun kitarain..”) ja Heka ”slangiproffa” Paunonen olivat joukolla avaamassa. Jaettiinhan siä sit plakettejaki parhaille nuorille skrivaajille. Kiva nostalginen happening. Folkkaa oli iha mielettömästi. Jänskä juttu, et näyttelyä oli prägännee kasaan mun vanha Waltari-ryhmä Södikalla anno joskus 08, Riitta Toiviainen ja Mikko-Olavi Seppälä, joka onkin kova kundi: äsken vasta se sai järjestykseen ja kansiin Suomen teatterihistorian ja varmaan jo metskaa uusii duunii. Fiksua seki et Riittaa ja sen älytöntä fotojen tuntemusta käytetään näis jutuis hyväksi.

Jos jotain pitäis huomauttaa, niin slangi oli niissä plaguissa snadisti ylikireetä mun makuun, vähän niinku lastattua kaikilla mahdollisilla ilmauksilla, mutta enhän mä tunne kielen koko kirjoa ja tuolla oppii tsennaamaan lisää. Oli siin Sandiksestakin upeit fotoja. Kanstii mennä siis Kaupunginhalliin tsiigaan vanhoi kuvii ja tsekkaan niistä nastoi selityksii.

Me dallattii talolta Kansalliseen ja yritettiin tsiigata semmosta stygee ku Kristuksen morsian, mut se oli ihan seko, semmosta pinnallist pulinaa ja huulenheittoo ja ihme trikkejä. Trendejä oli kyl yritetty niinku kauheesti tsempata messiin. Oli lesboi ja uskovaisii ja ihme hiippareita säkit päässä ja kaikkee kirkollist krumeluurii, mut ei tuoreenpuoleista ajatusta eikä yhtää oikeeta ihmistä, joka olis jelppiny vähä snaijaan näit nykymailman juttui. Jotenka me jaksettiin sittaa siä väliaikaan saakka ja dallattii sit skruudaan toho Groteskii, ku se nimi sopi joteski pelin henkee. Siä oliki iha älyttömän hyvä safka ja staili tarjoilu, joten menkää te sinne suoraan stadihallilta ja jättäkää toi teatteri vaikk välii. Ei sen puolesta,, joku voi sitä digatakki ja nuorta jengii ainaski nauratti kaikki irtopointsit, joita siin kyllä vilisi. Et sillee.