Guggenheim jakaa kiintoisasti. Hesa valitsi heti linjansa, ja tänään Saska Saarikoski puolustaa museota voimallisesti. Hän harmittelee, että tämä asia kerrankin yhdistää kansan ja eliitin: kummatkin vastustavat turhaa museota. Linjat eivät taida olla ihan niin selviä.

Hbl kunnostautuu jälleen kertomalla, että Guggenheim on tullut häntä koipien välissä takaisin viidestä kaupungista, Rio de Janeirosta, Hongkongista, Guadalajarasta, Vilnasta ja Taichingista. Las Vegasissa museo on suljettu kävijöiden puutteessa. Helchinsky on siis viimeisin reunamaan etappi, johon museota tuupataan. Täällä niin helposti hullaannutaan maailman nimistä.

Mutta antaa tulla vaan. Sopiihan tänne lisää taidetta. Hesassa on yleisönpalstalla ihan fiksu ehdotus: tehdään Kiasmasta Guggenheim. Näin tyhjillään kolisevaan nykytaiteen museoon saadaan edes vähän potkua. Tarvaspäässä kun lenkkeilimme, siellä päin olisi paljon tyhjää tilaa kummallisille luomuksille. Voisivat saada synergiaa toisistaan, Gallén-Kallela ja Guggenheim.

Eilen vilkaisin helpotuksen tuntein tähtien äimistelyä espanjalaisessa linnassa. Pahimmassa tapauksessa minäkin voisin tuolla huokailla. Kutsu kävi, mutta jostain (vaimoltakin) tuli viisaus pidättäytyä. Niin voimallinen ei sentään ole narsistinen esiintymiskaipuuni. Mutta hauskaa kun aikuisilla on leikkimieltä.

Yksikin repäisevä Ahon kirje pelasti arkistopäiväni, mutta Niemen Jussi onkin sen julkaissut. Sitten kertasin persoonallisen opettajani Annamari Sarajaksen esseen kirjasta Orfeus nukkuu (1980): ihmeen kirkasta ja viisaasti oivallettua. Näin joutuisaa, syvällistä, vaivattomasti luettavaa tekstiä ei kukaan tutkija enää kirjoita. Ne tekevät jotain ihmeellistä poststrukturaalista risuaitaa. Katsokaa Annamarin kuvaa kirjan takakannesta. Muistan kuinka hän tyytyväisenä totesi: ”Ilmeenikin kertoo että täältä pesee!” Vahinko ettei Ilpo Tiitinen päässyt aikomassaan Annamarin elämäkerrassa edes alkuun. Molemmat autuaasti vainaita. Kyllä ällistelisivät, jos aavistavat, että kaikista desperaadoista juuri Panu heidän rakasta Ahoaan tässä yrittää leipoa.

Ilmanko näin unen, että päätin viimein saattaa väitöskirjani valmiiksi. Mikä huojennus huomata aamulla, ettei enää tarvitsekaan tiedettä edes ajatella.