Joulukierros on aina mukava ja palkitseva. Taskussa Marjan kauppalista, saan siitä kruksailla ne mitkä löydän. Ihmiset ovat iloisia täällä kauppakeskuksissa, ei tunnu stressin purentaa ainakaan noin päältä nähden. Ketään pahemmin loukkaamatta voin toivotella hyvää joulua oikealle ja vasemmalle.

Poikkean parissa pirtissä rupattelemassa, kiireetöntä ja viihtyisää. Käyn kiittämässä Riitta-Liisaa, joka näitä sivuja on jaksanut operoiden laittaa julki. Hän väittää jopa virkistyneensä niistä! Hollitien hoitotalossa tapaan vielä vanhan Virsunkin hyvin elossa, siellä insinööri opettelee espanjaa, vaikka entisen Pirkan hiihtäjän henki jo heikommin pihisee. Iloinen hoitaja lausuu lähtiessäni jotain hyvin koskettavaa ja kiitollista, olen aivan liikuttunut.

Pitäkää nyt kyröläiset huoli kirjakaupasta! Kun kerran kylässä on näin hyvin varustettu kirjakauppa, pian jo harvinaisuus. Se on aina kierrokseni tärkeä rasti. Marianna silmäilee vähän apeana Valtakadun tyhjenevää raittia, eläkeikä lähenee. Kuinka käy hyvän kaupan?

Saaliina palatessani pussi poikineen, kuninkaana yli kymmenkiloinen kinkunmötkäle Palviportista, mistäs muualta. Nyt ei tärkeistä hankinnoista puutu enää kuin sahti, joka sekin on luvassa jo huomenna. Kaikki valmistelut etenevät tyynemmin ja kevyemmin kuin koskaan. Ehkä tyydymmekin vähän vähempään kuin entisinä aikoina.

Lämmitämme saunan ja nautimme sen puhtaista tuoksuista ja siivotusta saunatuvasta, missä tuli takassa lekuttelee. Marja on täällä tunnelmaa loihtinut. Etsin radiosta kaunista musiikkia. Täysikuu luo sadunomaisen valon hangille, pakkanen paukahtaa. Joskus, ihan totta, ihmettelen kuinka olemme täällä karussa pohjolassa tällaisen onnen ansainneet.